tiistai 1. lokakuuta 2019

Kuukauden kymmenen - lokakuu

Kuukauden ensimmäinen ajatus
Hitsit miten kylmä tässä lattialla on! (otan miehen paidan sohvalta) Hahaa, tämä onkin varmaan mun ensimmäinen miehen-paita-päällä-aamulla kerta. Kukaan ei kyllä näe tätä, joten hukkaan menee hyvät näkymät ;-)

Tämän kirjan aion lukea
Kävi taannoin niin hullusti, että jouduin palauttamaan Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin kirjastoon ennen kuin olin ehtinyt lukea sen loppuun. Nyt sain kirjan takaisin itselleni uudelleen lukuun ja tällä kertaa nautiskelen kirjan kokonaan.

Elokuva tai muu taidemuoto, jonka haluaisin kokea
Lokakuussa tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista, Finlandia talolla voisi ihailla Vuoden luontokuvia ja Sinebrychoffin taidemuseossa haluan käydä katsomassa Lucas Cranachin Renessanssin kaunottaret.

Hupia kuuppaan
Unforgettable Round of 'Taste Buds' 
Ellen G:llä on sellainen kilpailu, johon minäkin haluaisin osallistua, siipasta en ole niinkään varma.

Lausahdus, josta saan nyt energiaa arkeeni
Lokakuu ja ystävät kuuluvat hyvin yhteen

Ruoka, jota ajattelin kokeilla
Olen seuraillut juutuubissa paria tyyppiä, joiden ruuat saavat minut melkein lakoamaan lattialle ja toivomaan, että saisin vierailla heidän luonaan aina nälkää kokiessani. Ennen kuin ihme tapahtuu, minun täytyy kokkailla itse. Testiin menee ehdottomasti Vegan Moroccan Feast.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista olen eniten laittanut tämän suunnitteluun ja nyt se toteutuu
Olen suunnitellut parvekkeen sisustamista pitkään. Olen odottanut sen valmistumista keväästä asti ja miettinyt mitkä kesäkukat sinne hankin heinäkuussa. No en hankkinut. Seuraavaksi mietin mitä callunoita ostaisin syyskuuksi. Niin, enpä ostanut niitäkään. Jos kaikki hatarat ennusmerkit pitävät paikkansa, niin tässä kuussa minä voin vihdoin sulkea kotini remonttimiehiltä, laittaa parvekkeelle tuolit ja pöydän. Jos remonttimiehet vitkuttelevat vielä tämänkin kuun, niin näytän niille pitkää nenää ja teen ainakin yhden asian, eli laitan sinne (kielsivät taikka eivät)... kuuletko jo torven soiton... tättä-rättät-tääääää: pimeän ajan valot!

Asia joka tuntuu ristiriitaisimmalta
Joulu tulee ihan kohta. Ensikuun jälkeen ei ole enää pitkä aika aattoon. Ja sitten onkin heti uusi vuosi, josta kuuluu hupsista vaan, ja sitten on taas kesä korvilla. Eikö ole ihmeellistä?

Tämäkin on mahdollista
Olen katsellut yleisurheilun MM-kisoja. Luulen, että lihakseni vahvistuvat superkestäviksi, kun jännitän aitajuoksijoiden aidan ylityksiä, ponnistan jokaisen korkeushyppääjän seuraksi ja nousen aina pomppimaan sohvalta lattialle, kun juoksijat taistelevat voitosta viimeisellä kierroksella.

Minkä asian haluaisin muistaa näinä aikoina
Silloin kun ei yhtään huvita, kannattaa ehdottomasti lähteä ulos pikku kävelylle :D

6 kommenttia:

  1. Oletpa sinä taas pirteä: Ihan kadehdin. Tämä päivä on ollut ihan voimaton, mutta syy ihan itsessä. Huojuvat kirjapinot, vaikka kuinka koitin jarrutella. Eilen sentään lenkillä, tänään kasvien siirtoja. Rakastan kävellä sateessa. Nyt on niin hieno sadetakkikin, äiti osti, että Reiman mielestä menen pihalle heti kun pisara ropahtaa.

    Minullakin kirjaongelma kirjaston kirjan kanssa. Nyt on jo aikaakin jatkettu, kun en syyssadolta meinaa ehtiä lukea Plathin Lasikellon alla. Oma syy kun otin tiiliskividekkarin lukuun. Voisin myös lukea kirjan Naiset jotka vaeltavat kettujen kanssa, jos joku on sellaisen kirjoittanut:) Olemme olleet vähän sulussa eli R. katsonut ja katsoo hulluna urheilua ja minä luin yhtäputkea kai about 5 tuntia ja nyt en pystynyt enää kirjoittamaan mitään, kun olen ihan kaput. Ja huomemma on lounas kaupungissa, pari kosmetiikkakivaa ja Merille yksi tarpeellinen joululahja. Olen myös uupunut siihen, että heidän remppa alkaa just kun meidän piti mennä heille jo to 24.10. No, ovat käyneet tänään katsomassa eräässä lähipitäjässä ok-taloja eli taitavat hekin kypsyä.

    Minun on niin kylmä, että luen vatupassissa sähkö/lämpötyynyn päällä. Alakerrassa on lämmin, kun siellä takka, leivari ja hella...

    Juu, pienkin happikävely tekee hyvää. Raikasta, viileää happea. En kaipaa kesää. Olen syksyllä enempi minä.

    Nyt kuule olet säästänyt noissa kukissa niin paljon, että repäisetkin kunnon talviledit sinne parvekkeelle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta "Naiset jotka vaeltavat kettujen kanssa" saisi kyllä tosi mielenkiintoisen kirjan. Keksin useammankin erilaisen tavan olla kettujen kanssa :)

      Mä luulen kanssa, että näillä parvekesisustussäästöillä saan valaistua parvekkeen niin, että sen huomaa kauempanakin asuvat, hih!

      Poista
  2. Ehdottomasti kannatan vaikka vain valoja, nehän on ensin syysvalot sitten jouluvalot...uudenvuoden ilot ja sitten... ;) Hauskasti lohkaistu "että saisin vierailla heidän luonaan aina nälkää kokiessani" ;) mäkin haluan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin, ensin valaistaan pimenevää syksyä, sen jälkeen annetaan joululle kirkastusta ja uuden vuoden jälkeen kaikki valo on pelkkää riemua :)

      Pistetään yhdessä tilaukseen joulupukille tai yleisesti universumiin: kokkien luona kyläily aina tarvittaessa Onnelille ja Birgitalle :)

      Poista
  3. Valoja saa ja pitää olla, niin paljon kuin itse haluaa. Nimeää ne sitten vaan mielen ja kauden mukaan :) Tylsyysvalot, talvivalot, naapurinärsytysvalot, onnellisen päivän valot ja niin edelleen....
    Toi viimeinen kolahtaa. Mä kun en ikinä haluais lähteä mihinkään, mikä liittyy liikuntaan.
    Ihanaa lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että remonttimiehiä ei kiinnosta mun valokarnevaali, joten jos ne ei halua kiipeillä valoketjussa, niin ne voisi valmistaa parvekkeen valmiiksi, heh heh.
      Ai kolahtaa. Ehkä tuolla lauseella on sitten jokin salainen merkitys ;-)

      Ihanaa lokakuuta sinullekin <3

      Poista