leijunut monta päivää,
hyräillyt samoja säveliä, vaikka joku on yrittänytkin saada erilaista korvamatoa soimaan päässäni.
Kaiken alkuna on vuoden viimeinen päivä, jolloin aamulla kävelemme Ateneumiin. Astelen suoraan yhden ja ainoan taulun eteen, sillä aavistelen näiden päivien olevan viimeinen mahdollisuus teoksen näkemiseen.Annan silmieni kulkea pitkin viivoja, nähdä valon ja tummat varjot, eripainoiset kynän liikkeet ja Ellen Thesleffin kauniit nuoret kasvot.
Hei sinä sulotar! Upeaa nähdä sinut vielä näin livenä! Hyvää loppuelämää jos yhteinen matkamme oli nyt tässä...
Kun hyvästit on sanottu, kuljemme pyöröovesta ulos ja astelemme toisesta sisään ja suoraan ylimpään kerrokseen.
Kauan haaveiltu Ragnar Kjartanssonin The Visitors teos Kiasmassa on nyt ympärillämme. Teoksessa esitetään yhtä kappaletta ison kartanon eri huoneissa samanaikaisesti. Jokainen solisti on kuvattuna erikseen ja heijastettuna omalle kankaalleen.
Sävelet kulkevat ja soljuvat joka puolelta, kun istahdamme penkille ja olemme vain. Osumme juuri sopivasti edellisen videotaltioinnin loppuun, joten hetken kuluttua kaikki yhdeksän kangasta mustenevat vain syttyäkseen kohta uudestaan.
Vietämme rielun tunnin paikallamme. Olen niin vaikuttunut ja haltioissani, että tiedän tulevani tänne uudestaan. Ja kun vuoden kolmas päivä on aamussa, me molemmat palaamme Kiasmaan. Kuuntelemme esityksen kahteen kertaan, enkä edelleenkään näytä saavan tarpeekseni. Kjartanssonin teos on todella vetoavaa ja niin lohdullista. Uskomattoman koskettavaa ja ihmeellisen vahvistavaa.
 |
| Ragnar Kjartansson: The Visitors https://youtu.be/p3b7U5NS6e8 |
Nyt kun koneellani soi taustalla kyseinen esitys, ihokarvani nousevat pystyyn, keinun huomaamattani tuolillani. En kertakaikkiaan pysy paikallani, sillä tunteet kantavat ja painavat minua suuntaan ja toiseen.
Jos millään ehdit, ota hetki aikaa ihmettelylle. Se avartaa sinua sisältäpäin ja tekee kokonaisvaltaisesti hyvää.
Matkaa esimerkiksi Kiasmaan, jätä takkisi narikkaan, nouse viidenteen kerrokseen ja anna itsellesi tunti aikaa ihmetellä taitavia muusikkoja, suloisen rähjäisiä huoneita, syviä tunteita ja säveliä, jotka jäävät mieleesi ehkä loppuiäksesi...
Milloinkaan ei kannata unohtaa maailman kauneutta ja ihmeellisyyttä.
Ihme ja kumma, vaikka viime vuonna höyläsin Museokorttia lähes 30 näyttelyn verran, niin Kiasmassa en käynyt!
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta.
Ole hyvä Susu :)
PoistaMinulle Kiasma on kummallinen väliinputoaja. Sinne tulee harvoin mentyä, mutta kuten nyt sain kokea jotain erityisen hienoa. The Visitors on Kiasmassa 2.2. asti, joten vielä on oikein hyvin aikaa.
Onneksi ehdin loppiaisen aikaan tehdä edes lyhyen vierailun tähän näyttelyyn - kiitos Museokortin joka mahdollistaa lyhyidenkin joutohetkien hyödyntämisen tällaiseen. Toivoisin pääseväni uudelleen kiireettömälle arkivierailulle...
VastaaPoistaMuseokortti on kyllä todella hieno keksintö. Itsekin piipahtelen välillä katsomaan vain jonkun tietyn teoksen, jos haluan ottaa lyhyen hengähdyshetken itselleni.
PoistaToivottavasti ehdit vielä uudelleen jonain arkipäivänä. Silloin väkeäkin on kenties vähemmän kuin päivinä joina itse kävin.
Just ostin itselleni Museokortin vuoden tauon jälkeen ja viikonloppuna meinataan mennä Ateneumiin, Schjerfbeckin näyttely pitää ehdottomasti nähdä. Ja kyllä tuo Thesleffin omakuva myös. Mies juuri totesi sen nähdessään (vilahti uutisissa tms.), että tossahan on Li Andersson! Ja niinpä onkin, melkoinen yhdennäköisyys.
VastaaPoistaHienoa alkanutta vuotta sulle Birgitta!
Hienoa Emma :)
PoistaSchjerfbeckin näyttely on hieno, se kannattaa kyllä käydä katsomassa. Kuulin samaa näyttelyssä Thesleffin omakuvaa katsellessani. Takanani kaksi naista totesivat innoissaan, että tuohan voisi olla Li Andersson.
Antoisaa näyttelykäyntiä teille!