torstai 8. lokakuuta 2020

Granaattiomenat jalkojeni juurella

Minusta tuntuu omituiselta. Kuin olisin lukittuna sisälle ja elämä tapahtuisi jossain muualla, ikkunan takana, lasin tuollapuolen.

Tiedätkö tämän tunteen? Sellaisen epätodellisen, jossa itse vain haahuilee, saa asioista kiinni ja touhuaakin, mutta kuitenkin on upoksissa tai tainnoksissa.

Mitä hittoa täällä oikein tapahtuu?
Voinko jättäytyä taka-alalle?
Eikö saisi mennä talviunille ja palata asiaan ensi kesänä?

Olen tuijotellut monesti Lady Gagan videota. Tunnen joka kerta suunnatonta myötätuntoa tyynyyn päätä hakkaavaan kaveriin ja mielenkiintoa omituiseen ympäristöön, joka tavallaan tuntuu tutulta (oi niitä aikoja kun pääsi matkaamaan mystisiin paikkoihin). 

Ja kuten huomaat, mulla ei ole mitään sanottavaa. Annan Lady G:n kertoa kaiken oleellisen puolestani. Tässä on hieno tarinan kaari ♥

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Vaihtoehtoisesti voisi lähteä pohjoiseen jonnekin mökkiin talvehtimaan :D

      Poista
  2. Aika vaikuttava video, en ole aiemmin nähnyt. Ehkä SusuPetalin ehdotus onkin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, video on hieno. Oikein ihanaa tulevaa viikkoa sinulle Jael :)

      Poista
  3. Apua, luin hätäpäissäni, että oi niitä aikoja kun pääsi makaamaan mystisiin paikkoihin ja olin revetä pitseissäni. Ihan hyvä vaihtoehto olisi ollut sekin:) Jeps, pimeys valuu päälle ja olo on kuin elämä olisi tyynyliinan sisällä valon etsimistä. Onneksi ulkona värit ovat syvät ja ne sekoittavat hyvällä tavalla pään. Ensin pitää vain parkua itsensä ulos tyynyliinan sisältä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäköhän olisi mystisin makaamispaikkani? Täytyy oikein pohtia tätä :D
      Mennään nyt yhdessä heiluttelemaan pitsejä tuonne ulos kahisevien keltaisten ja punaisten lehtien sekaan. Se on varmasti parasta lääkettä tässä vaiheessa, ainakin mulle :)

      Poista