Joulukuu on edennyt 12 päivää ja aattoon on matkaa saman verran.
On aika levittää keittiön pöydälle liuta postikortteja, noita kartonkiin painettuja kuvia, joiden toiselle puolelle kirjoitetaan (toiset kaunolla ja minä harakanvarpailla) toivotuksia tälle hetkelle ja huomisellekin.
Taustalle laitan soimaan ensin teemabiisin Shocking Bluen Send Me a Postcard ja sitten vaihdan vetävään grooveen, jotta jaksan urakoida tämän homman loppuun asti.
Kun kaikki joulukortit on kirjoitettu ja yläkulmaan aseteltu postimerkki on aika viedä pino postiin ja aloittaa jännittävä odotus.
Seuraavan kerran kun postiluukku kolahtaa, käyn katsomassa toiko postinjakaja meille yhtään kuvakorttia. Jos näin onnellisesti sattuu käymään, kerään kortit ja vien ne kuvapuoli ylöspäin pöydälle. Ja kun mies on paikalla me järjestämme arvuuttelukisan.
Vuosikymmenten harjoitus ei ole tehnyt meistä mestareilta, vaikka korttien määrä on pienentynyt. Mutta ensimmäiset lähettäjät on usein samoja nopeita henkilöitä. Jos kuvassa on tirppa, on sen lähettänyt todennäköisesti joku lintuihmisistä. Tiedän myös, että rouva O lähettää kortin, jonka tuotto menee hyvään tarkoitukseen ja itsetehtyjä taikoo ainoastaan pari näppäräsormista.
Myönnän, että nautin suunnattomasti näistä historian jäänteistä, kuolevista ystävyyden ja yhteydenpidon olomuodoista. Olenkin päättänyt, että siinä vaiheessa kun korttien määrä alkaa huveta olemattomiin pitää alkaa lähetellä itsellekin kortteja ;-)
Hauska idea nuo arvuuttajaiset :)
VastaaPoistaMinulla on kortit lähettämättä, tänä vuonna (vannon kautta kiven ja kannon) saan aikaiseksi lähettää kortit.
Rva Kepponen, vielä ehtii oikein hyvin :) Taikka jos haluaa lähettää maailman ääriin, niin sitten voi ehkä olla jo kiire ;-)
PoistaOnpa kiva idea tuo arvuuttelu!
VastaaPoistaJopas sattui, kuuntelin juuri viikonloppuna tuon Shocking Bluen kappaleen!
Susu, mulla on Shocking Bluen älppäri ja sitä kun kuuntelee niin miettii, että olipas niillä monta tosi hyvää biisiä!
Poista