Marraskuun selätys - näin se taas alkaa

Jiihaa. Se on täällä taas. SusuPetalin innoittamana jatkan tänäkin vuonna marraskuun selätyksiä. Kuukautta, jota ennen inhosin, mutta josta olen oppinut pitämään. Minä täällä siis kirjoittelen jotain pientä jokaisesta marraskuun päivästäni. Kiinnostipa se ketään tai ei ;-)

Marraskuun ensimmäinen

Etäopiskelupäivä. Istun yhteen asti tiiviisti koneella ja kuuntelen uutta tehtävänantoa. Keksin heti mistä kaupungista teen matkailujulisteen. Hyvä näin, sillä tehtävä on valtava. Maa- ja kaupunkitiekartta, infografiikat, kuvitukset ja tekstit tehdään kaikki itse koneella. 

Koska eilen oli paska sää, eli satoi ja tuuli koko päivän, en mennyt ulos lainkaan. Nyt kuitenkin ulkona näyttää olevan kaunis ilma ja lähden heti Teams-kokouksen jälkeen kävelylle. Sää on täydellinen, kirpeä ja aurinkoinen. Käyn ensin kirjastossa hakemassa varauksessa olevan kirjan ja sen jälkeen ulkoilen mahdollisimman pitkään, sillä tiedän, että palattuani kotiin minun täytyy taas palata tietokoneen äärelle etsimään uuteen tehtävään tausta-aineistoa. 

Marraskuun toinen

Aamulla satelee hiljalleen lunta. Päivän kirjoittelen hiusterällä ja musteella pienaakkosia. Saan fontin suunnitteluun tarvittavat alkutehtävät valmiiksi ja ajelen auringon paisteessa onnellisena kotiin. Kotona otan vielä valokuvat päivän tehtävistä ja palautan ne. Sitten (vihdoinkin) keitän päivän ensimmäiset kahvit ja jälkiruuaksi otan viidentoista minuutin tirsat. 

Illalla pienen kävelyn lopuksi mennään naapurikylän kauppaan. Kassajonossa seuraamme kuinka edellinen asiakas ja kaupan työntekijä kinaavat UPS-paketista. Tilanne äityy hikiseksi. Henkilökunta käyttäytyy asiattomasti ja asiakas sen jälkeen vielä asiattomammin. Mietin, että näiden marraskuu ei ole alkanut mukavasti ja päätän samantien, etten mene mukaan tähän soppaan.

Yöllä herään ajatukseen, että saatoin tehdä länkkärifonttiin vääränlaiset yläpäätteet. Samalla keksin minkälaisen oman nimilogon haluan tehdä itselleni. Aivot ovat käyneet koko opiskeluajan tällä tavalla. En saa hetken rauhaa itsestäni. 

Marraskuun kolmas

Kuuntelen aamulla luentoa ja teen samalla jäätelöpakkaussuunnittelua. Lopetan hommat kolmelta ja lepään hetken, jotta jaksan viedä päivän loppuun. 

Illalla kävellään kylmässä viimassa Helsingin Kaupunginteatteriin. Katselen ihmeissäni pääovien yllä olevan kyltin tekstiä "pieni merenneito" ja mietin ollaankohan me oikeassa paikassa. Narikassa kysytään Hiirenloukku-esityksestä ja saadaan vastaukseksi, että se menee Hämeentiellä. No onneksi matka on lyhyt  ja päästään ystävien kanssa katsomaan Agatha Christien kirjoittamaa Hiirenloukkua. Näytelmä on yllättävän viihdyttävä, nautin varsinkin ensimmäisestä näytöksestä, siinä on upea tunnelma ja sopivasti säpinää. Lavastus on todella hieno, suuri ikkuna taustalla lumisateineen on kuin unelma. Voisin jäädä tuohon taloon istumaan takkatulen ääreen vaikka kuinka lumi sulkisi kulkuyhteydet muuhun maailmaan. 

Väliajalla ystävä kysyy: No, kukas on murhaaja? Minä annan kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on kuin onkin oikea vastaus (en ole turhaan agathojani lueskellut :D) Murhaajaan paljastaminen näytännön loputtua ei ole sallittua, eli en spoilaa tämän enempää.

Kun teatteri on katsottu loppuun halaan siipan ja ystävät ja lähden pika pikaa työpaikan pikkujouluihin. Ravintola Sipuliin on kohtuullisen lyhyt matka, mutta siltikin olen paikalla vasta puoli kymmeneltä. On ihana nähdä ystäviä ja jutella heidän kanssaan, vaikka tuntuu, että minun pitäisi ratketa moneen suuntaan samanaikaisesti. Muut kyselevät kuulumisiani ja kerronhan minä, vaikkei minua yhtään kiinnosta omat tekemiset. Minä taas haluaisin kysellä heidän kuulumisiaan, mutta näin tämä ilta vaan kuluu. 

On yömyöhä kun olen kotona. Jalat on väsyneet ja pää sitäkin enemmän.

Marraskuun neljäs

Avaan silmät kello 8:30! En muista että olisin vuosiin nukkunut näin pitkään. Aamiainenkin venyy lähemmäs kymmentä. Tuntuu tosi erikoiselta ja kivalta. Siippa on kysellyt kuukausikaupalla lähtisinkö leffaan katsomaan Oppenheimeria. Tänään vihdoin lupaudun mukaan ja niin minä istun kolmisen tuntia elokuvateatterissa synkistelemässä maailman menoa. Elokuva on taitavasti tehty ja hyvin intensiivinen, mutta aihe on liian lähellä viimeaikojen tapahtumia ja uutisvirtoja, eli oloni on aika synkkä leffan jälkeen. Cillian Murphy on erinomainen Oppenheimerin roolissa ja arvelen, että tässä on yksi ensivuoden Oscar-ehdokkaista.

Marraskuun viides

Herään kuudelta ajatukseen miten ratkaisen jäätelöpakkaussuunnitelmassa pohtimaani ongelmaa. Menen koneelle ja sen ääreltä mies löytää minut parin tunnin kuluttua. Olen tyytyväinen aamun aikaansaannoksiin, ensimmäinen jäätelöpurkki on jo melkein valmis. Siihen pitää vain tehdä pieni kuva, hauska qr-koodi ja lopuksi vielä 5 eri makuversiota väreineen valmiiksi. 

Aamiaisella jutellaan eilisestä elokuvasta. Pohditaan kuinka teoreetikko osaa käsitellä vaikeaa aihetta usealta suunnalta ja kykenee erottamaan henkilökohtaisen mielipiteensä tietoa jakaessaan. Olisi hienoa osata olla yhtä rauhallinen, laskea todennäköisyyksiä ja jättää asia siihen. En kuitenkaan ymmärrä miten esimerkiksi Oppenheimer on aikoinaan saanut pidettyä päänsä koossa. No, onneksi minun todennäköisyyslaskelmani liittyvät useimmiten vain noppapeliin. Siinä on ihan tarpeeksi sykettä minun elämääni.

Päiväkävelyllä on taas kaunis sää. Näemme sattumalta miehen lintukaverin paikalla, jossa on nähty hiiripöllö. Samalla lintu lentääkin puun latvaan ja saan katsella sitä kaukoputkella. Pikkuinen pöllö on kaunis, se tuijottaa jonkin aikaa kohti ja kääntää sitten pyöreän päänsä muualle, sitä ei päiväkävelijät paljoa kiinnosta.

Tuntuu, että viikonloppu menee liian nopeasti. Sanon siipalle, että olisipa huominenkin päivä vapaa. En meinaa uskoa silmiäni kun parin tunnin päästä luen sähköpostiviestin, että huomenna on etäpäivä. Mahtavaa :D

Jatketaan ensi kerralla ;-)