Marraskuun selätys - riisuttuja paitoja ja käsijarrun puutetta

Marraskuun yhdestoista

Herään kuudelta. Luulin eilen saaneeni jäätelöpakkaustehtävän kokonaan valmiiksi, mutta tajuan sängyssä, että siitähän puuttui valmistajatiedot. Eli kaikkiin kuuteen versioon pientä viilausta heti aamutuimaan ;-) 

Päivällä katsomme Risto Jarvan leffan Jäniksen vuosi. Huomaan opiskelun vaikuttaneen minuun pysyvästi, sillä tuijottelen innostuneena alkutekstien kirjasintyylejä. Leffa on upean nostalginen, vanhaa Helsinkiä liikkeineen ja vaatteineen. Mietin kuinka viatonta 70-luvulla olikaan, vaikka jo silloin herra Vatasella puristi päätä markkinatalouden huuma ja aikataulupaineet. Nykyään Vatanen huutaisi suoraa huutoa pihamaalla, kun oma itsenäisyys olisi levällään somessa.

Käyn sadesäässä ulkona ja salaa ostamassa huomiseksi kortin ja pienen lahjaherkun. Päivällä syödään miehen tekemää poropizzaa ja illalla siivoan puhelimesta satoja kuvia pois. Siirrän aina kaikki kuvat tietokoneelle ja jätän mukavia muistokuvia kännykkään. Siellä on kuitenkin edelleen yli 5000 kuvaa, joten siivousta pitää jatkaa ;-)

Marraskuun kahdestoista

On sunnuntai aamu ja mies nukkuu pitkään. Minä taitan parvekkeen kukkivia pelargonioita maljakkoon, laitan kortin ja herkkupaketin pöydälle odottamaan siippaa.

Päivällä pakkaan kesävaatteet pois vaatekaapistani ja otan tilalle pari lämpimämpää vaatetta. 

Tänäänkin sataa koko päivän. Kävelylle on kuitenkin lähdettävä, jottei ranka jäykisty kokonaan. 

Marraskuun kolmastoista

Kamala päivä. En jaksa edes kertoa.

Marraskuun neljästoista

Eilen illalla tuli ilmoitus, että tänään onkin itsenäinen opiskelupäivä. Menen siis heti aamusta rokotukseen.

Olen paikalla 30 minuuttia ennen rokotusten alkua. Minua ennen jonossa on pirteä rouvashenkilö. Hän nyökkää minulle ja kertoo olleensa tässä palvelutalossa pari vuotta sitten oikein ratkiriemukkaassa tilaisuudessa. Kysyn mikä tilaisuus oli ja rouva kertoo silmät vilkkuen: 

Täällä oli esiintymässä Hunksit! 

Hän nauraa ja jatkaa: "Koko talo oli täynnä väkeä, henkilökunta seisoi rivissä tuolla (näyttää sormella kohti keittiötä), asukkaat istuivat tässä ja meitä ulkopuolisiakin oli paljon (minä olin nähnyt mainoksen jossain). Se oli hieno esitys. Oikein viihdyttävä. Kaikki paidat riisuttiin pois ja niin edelleen. Eikä kukaan ollut nenä nyrpällään. Kun esitys loppui minä ihan säikähdin, kun takanani istuva 80-vuotias nainen huusi kovaan ääneen: Housut pois!" 

Siinä me sitten hihiteltiin yhdessä.

Marraskuun viidestoista

Olen salaa alkanut ajatella kynällä piirtämistä. Että ihan paperille piirtäisin :) No ei ole ihme, että tuollainen tunne tulee, kun tietokone on vienyt kaiken aikani tänä vuonna. Aika usein jätän huomiotta nämä tunteet tai sisäisen Birgittani äänen, mutta tänään menen hakemaan luonnosvihon ja lyijykynän. Istun sohvan nurkkaan, tyhjennän täysin pääni, annan kynän kulkea paperilla ilman ajatuksen tynkääkään. Siinä se kulkee ja pyörii itsekseen. Käännän sivua ja piirustelen. Tulee erikoisia kuvia, sellaisia mitä ei ole koskaan ennen syntynyt. 

Yöllä herään pamahdukseen. En ole utelias ihminen, mutta jostain syystä nousen nyt ylös ja menen ikkunaan. Näen auton omituisessa asennossa ulko-ovemme edessä. Kuskin ovi on auki ja kuulen puhetta rappukäytävässä. Päättelen, että paukuttelivat auton ovia ja hipsin takaisin sänkyyn ja työnnän korvatulpat syvemmälle korviin. 

Marraskuun kuudestoista

Aamulla näyttää olevan uskomattoman hieno ja kirkas sää. On pakkasasteita ja lähdemme pienelle aamukävelylle ennen Teams-luentoa. Tajuan ala-ovella, että se viimeöinen ääni olikin auton yritys tulla rappuun sisään. Kävi kai aika huonosti, sillä jykevä metalli-ikkuna-systeemi on täysin mutkalla. Rautaosat ovat irronneet irti alaosista ja ikkunaosat on suojattu pleksilevyillä ja suojamuoveilla. 

Päivällä kuulemme ystävämme menneen pihalle metelin kuultuaan. Naapuriyhtiön ylärinteellä olevan talon edustalle autonsa parkkiin jättänyt kuski oli käynyt viemässä jotain rappuun. Sillä aikaa auto oli lähtenyt omille teilleen, liukui jyrkkää nurmikkomäkeä alas, ohitti ison koivun ja rämähti meidän alaoveen. Että noinkin voi käydä ihmiselle, vai pitäisikö sanoa autolle.

Käyn kolmesti ulkona. On aivan mahtava sää, -6 astetta pakkasta ja kirkas taivas. Olispa tällaisia päiviä enemmän.