perjantai 25. syyskuuta 2026

Hiljaisten päivien herkkuja

Ennen ruskaa punertaa talojen portit

Taivaalla aurinko pilkistää pilvien välistä, ilma on kirpeä ja maa märkä yön jäljiltä. Näen kauempana naisen lastenvaunujen kanssa pysähtyvän kesken kävelyn. Hän kumartuu ja ottaa jotain maasta. Tai niin luulen, kunnes nainen jatkaa matkaansa ja me satumme samaan kohtaan. Portin vieressä on ämpäri täynnä punaposkisia omenoita. Kysyn siipalta otammeko muutaman mukaan, mutta samalla joku pihamaalla huudahtaa: "Siitä saa ottaa ja puistakin saa kerätä."

Niinpä minä otan useamman omenan mukaamme ja kotona teen syksyn ensimmäisen omenapiirakan. Vähän mieto, totean sitä maistellessani, muttei piirakkavuokaan jää kuitenkaan murentakaan...

Toisena päivänä teemme toiviomatkan samoille kulmille, mutta kaikki omenapaikat ovat tyhjiä. Pohdimme pitäisikö mennä kauppaan omppuostoksille, mutta jotenkin tämä puiden näyttämä ylitarjonta saa meidät tekemään vain pidemmän kävelylenkin.

Sitä seuraavalla kerralla omenoita tarjotaan ohikulkeville yhden jos toisen talon kulmilla. Sinä päivänä myös meidän keittiön kulhossa on keko vihreitä omenoita. 

Puraisu aiheuttaa leveän irvistyksen ja makeasta pitävä siippa toteaa, ettei näitä voi syödä. Toisin kuitenkin käy, kun lohkon omenat ja kaupan luumut vuokaan, annan kanelia ja vaahterasiirappia makeudeksi sekä mantelilastuja päälle. Lämpimät uuniomenat katoavat hujauksessa sisuksiimme. 

Olen nyt tutkimusteni perusteella tullut siihen tulokseen, että tämän alueen punaiset herkut syödään sellaisenaan (nam) ja vihreät kirpeät vain uunin kautta (nam nam). 

Yhteen asiaan en kuitenkaan ole saanut selvyyttä: Jos omena päivässä pitää lääkärin loitolla, niin miten käy, jos syö seitsemän omenaa päivässä?

Talven herkkua tai syvän vihreä katumus

Eilen kävin kuuntelemassa luentoa Joel Haahtelasta. Paluumatkalla tutkailimme Vallilan Konepajan aluetta, se kun on muuttunut sitten menneiden päivien.

Ensimmäiseksi näin rakennusmiehen kantamassa valkoisia suojakankaita jonnekin. Oli pakko ottaa kamera esiin ja tallentaa omituinen hiippari muistoihin :)

Kukkakaupan edustalla oli valtavia lehtikaali-ruukkuja. Olin ihmeissäni, runko oli vankka ja lehtiä todella paljon ja yksi ruukku maksoi vain 32 euroa. 

Koska lehtikaali kestää hyvin kylmää (ainakin lasitetulla parvekkeella), niin voisin syödä aika pitkään omasta "puustani" lohturuokaa. Niin ajattelin, mutta sitten vain en osannut päättää mitään, en minkä ruukun valitsisin tai muutakaan, ja jätin painavat ruukut odottamaan seuraavaa herkkusuuta.

Olen aivan varma, että ensi kerralla kun maksan 200 gramman lehtikaalipussia kauppareissullani mietin miten tyhmä olin, kun jätin ruukun ostamatta :)

***

Tänään täällä on sadesäätä koko päivän ja tuulta 9 metriä sekunnissa kaupan päälle. Minua ei huvita mikään, ei ainakaan ulos meno sillä olen tehty sokerista (ehkä siippa tykkää minusta juuri sen vuoksi). Taidanpa siis ottaa yhden omenan ja toivoa että kevät tulee pian... 

Mistä tuleekin mieleen, että 16.9. kaupassa oli jo sata metriä joulusuklaata myynnissä. Voi jestas sentään ;-)

5 kommenttia:

  1. Täälläkin on portinpielissä aina syksyisin omenoita tarjolla. Hyvä systeemi. Omenasato voi olla tuskastuttavan runsas!

    Hauska tuo valkoinen kummitus.

    Kannattaa olla sokerista, niin siippa tykkää!

    VastaaPoista
  2. Repesin täysin tuolle kummituskuvalle. 😂 Nyt oli kamera esillä oikeaan aikaan.

    Mä olen melko varma, että jos omena päivässä pitää lääkärin loitolla, niin seitsemän omenaa päivässä pitää ummetuksen loitolla. 🤭

    Meidän Prisma jäi nyt kakkoseksi, kun siellä ei ollut 16.9. kuin ehkä vaivaiset viisi metriä joulukalentereita. Tuleekohan niitä vielä ennen joulua lisää, etteivät vain lopu kesken? Tässähän alkaa jo huolestuttaa.

    VastaaPoista
  3. Tuo valkoinen hahmo näyttää joltain menneen joulun hengeltä. 👻

    Minulle iskee usein valintatilanteessa sama. On vaikka kukkia kymmeniä kappaleita. Plärään niitä, perhe odottaa, en osaa valita, tuskastun, käsken miehen valita, hän ottaa jonkin, mutta siinä on ruskeita kohtia eikä kelpaa minulle ja lopulta saatan jättää koko homman sikseen. Oliko se jotenkin niin, että jos on enemmän kuin 7 vaihtoehtoa, ihminen ahdistuu valinnanvarasta niin, ettei ota yhtään.

    Minulla on alkanut joulunodotus jo muutama postaus sitten. En tosin tiedä, päivittyvätkö ne kenellekään, koska vieläkään ei sivupalkin blogilista päivity kaikkien kohdalla ainakaan minulla. 🤔

    Mukavaa viikonloppua😆🍁

    VastaaPoista
  4. Ihanaa kun on omenia noin tarjolla.Lukioaikainen ystäväni Helsingissä kirjoitti että hänellä aivan liikaa omenia ja jos olisin ollut lähellä olisin auttanut pienentämään onenasatia.
    Hihtuo rakennnusmies näyttää ihan kummitukselta😂 on Hyvää syyskuun loppua sinulle🍂

    VastaaPoista
  5. Piti ihan zoomata "rakennusmiestä" valkoisessa haarniskassaan - "kaavun alta" ei tosiaan pilkistä mistään huomiovärisiä asusteita, kypärää eikä turvakenkiä. Kyllä olisin vastaavan näyn nähdessäni hieronut silmiä.... aave, keskellä päivää!! Ei voi olla nauramatta ja ihailematta tilannetajuasi napata kuva!!
    7 omppua päivässä kattaa jo kaikenalan tohtorit...
    ja lehtikaalipuut ovat kyllä komeita - kaikki noin yhdessä, en olisi osannut minäkään valita!!

    VastaaPoista