keskiviikko 11. marraskuuta 2026

Marraskuun selätys - Muistojen hilloamisen taika

Repolainen kysyi blogissaan, että missä ja miten hilloat muistojasi? Arvostan kovasti vadelma-päärynä-chia-hilloani, mutta nyt kaikki muu hilloaminen on alkanut painaa mielessäni.

Tässä vastauksiani yhdistettynä minimalistiseen marraskuuhuni.

Marraskuun kuudes

Tänään selailen muistojen leikekirjaani, jonka tekemisen aloitin ehkä noin viikko sitten. Pohdin nimittäin yhtenä aamuna sängyn laidalla istuessani ja edessäni olevaa aarrekarttaa katsoessani, että mihin olet nainen kadonnut? Oletko muistanut katsoa tuota tekemääsi julistetta vuosiin? Että mitä toivot ja minne haluat mennä? 

Siitä se sitten lähti. Nousin tuolille, kurkotin ylähyllylle ja nostin alas kaikki vuosien aikana tekemäni kartat. Katselin niitä ensin ehkä hiukan kyynelehtien ja sitten päätin, että kokoan nämä yksiin kansiin, enkä enää ikinä piilota niitä silmiltäni. 

Ja nyt minulla on muistojen leikekirjassa ensimmäisenä osiona kuvia kaikista aarrekartoistani. Niiden lisäksi yhdellä sivulla on otteita teinikalentereistani (loput menivät roskikseen). Pari aukeamaa on täyttynyt miehen jättämistä kivoista viestilappusista. Ja tänään minä teen aukeaman, jossa on lehtileikekuvia Bowiesta, niitä joita olen lapsesta asti ihaillut. Kaikki muut Bowie-keräilykamani saavat lähteä jollekin, jonka kotona on tilaa mahdottomalle määrälle lehtileikkeitä, julisteita, kirjoja ja nuotteja. 

Marraskuun seitsemäs

Istahdamme elokuvateatterin taaimmaiselle riville. Japanilainen draamaelokuva on kaunis, rauhallinen, hidas ja hiljainen. Se sopii erinomaisesti mielenmaisemaani. Etummaisessa penkkirivissä nainen katselee välillä kännykkäänsä, hänen rytminsä on epäsynkassa elokuvaan. Hakeudun asentoon, jossa minulla ei ole mahdollisuutta nähdä kännykkää. Samalla tungen korvatulpat korviin, jotta voin eristäytyä paperipussirapistelijan äänistä.

Elokuvan henkilöt ovat hiukan melankolisia, ehkä myös masentuneita, mutteivät kuitenkaan luovuttaneita. Luontokuvaukset ovat upeita, sateen, lumen ja jään liike tai liikkumattomuus, valo ja hämäryys ja pimeys.

Two Seasons, Two Strangers sopii minulle juuri nyt. Se luo hidasta ja rauhallista kauneutta. 

Kotona taiteesta keskustelu jatkuu. Siippa kyselee mitä piirustuksia hänen kannattaisi säilyttää omaan leikekirjaansa. Olen aina pitänyt miehen sakuraväriliidulla tehdyistä kuvista. Niitä on kohtuullinen ja järkevä määrä, toisin kuin minun maalauksiani ja piirustuksiani, jotka on hillottu liukuovikaapin ylähyllylle peittojen alle, ja A3 koosta lähtien alas vetolaatikkoon. Niitä tuntuu olevan liian paljon.

Marraskuun kahdeksas

Herään kuudelta. Tänäänhän on isänpäivä ja se aiheuttaa pientä hämmennystä, sillä olen unohtanut koko asian! Siispä salassa kirjoittelen siipalle kortin. Parvekkeelta haen pelargonioita maljakkoon, kaapista kaivan pikkuleipiin varatun suklaalevyn, laitan siihen nauhasta rusetin ympärille ja katan aamiaispöydän odottamaan päivän sankaria.

No, onneksi mieskin on unohtanut päivän, joten hän ei tunnu pahoittelevan tyhjentynyttä päätäni ;-) 

Illalla haen Bujoni, joillaisia olen tehnyt vuosikausia. Pieneen Moleskinen vihkoon luon kuukaudelle aina kolme aukeamaa, jonne tulee kuukausikalenteri, asiat, jotka haluan hoitaa (lue: asiat, jotka siirrän usein seuraavalle kuukaudelle, jne jne), energiapankin tiliotteeni, mistä olen kiitollinen ja mitä olen oppinut tänään. 

Jos unohdin isänpäivän valmistelut, niin olen myös unohtanut tehdä tämän kuukauden sivupohjat valmiiksi. Niinpä vihdoin kokoan marraskuun tiedossa olevat asiat vihkoon ja katselen mitä tässä kuussa pitäisi tehdä. Se ei ole onneksi paljoa. 

Kaikki ihanat tapahtumat, myös ikävät, olen siis säilyttänyt BulletJournaleihini, jotka makoilevat järjestyksessä yöpöytäni välihyllyllä. Sieltä minä aina voin tarkistaa mikä oli se kiva paikka, jossa käytiin, kun olimme Tsekeissä, Tampereella tai Porvoossa. 

Marraskuun yhdeksäs

Aamu alkaa heräämisellä klo 02 ja valvoen aina viiteen asti. Sen jälkeen näen painajaisia. Huh, mikä aamu. Mutta tässähän piti keskittyä hyviin asioihin, joten sellaista sitten.

Lähdemme kastelemaan nuorenmiehen kukkia, kun kaveri ei ole itse paikalla. Täällä on mukava käydä auttelemassa. Pitkät ikkunalaudat ovat täynnä kasveja. Kivan näköisiä, välillä eksoottisiakin taimia, ilmestyy tasaiseen tahtiin. Viime viikolla nuorimies oli saanut vielä ikkunalautamansikoita, mutta nyt on tarjolla vain raakileita. Chilipaprikaa sen sijaan olisi tarjolla.

Näin jokunen vuosi sitten artikkelin, jossa nainen kasvatti keittiön ikkunalaudalla kurkkuja ja sato oli vaikuttava. Mietin olisiko ensikesä sellainen, että voisin kokeilla keittiökurkkuja?

Marraskuun kymmenes

Mies käy hakemassa kellarista kirkasvalolampun. Järjestelen keittiön ikkunalaudalle sille vapaata tilaa ja katselen postikorttia, jonka ystäväni on lähettänyt. Siinä kaksi vanhempaa kreikkalaismiestä hymyilee kahvittelun lomassa. Molemmilta puuttuu osa hampaista, mutta siten, että ne mitkä toiselta puuttuu ovat toisella vielä tallella :)

Meillä on pari ihanaa ystävää, jotka lähettävät kortteja. Ostin Sara Hildénin taidemuseon kaupasta postikorttikehyksen, johon nyt laitetaan uusin postiluukusta tullut kortti. Muut kortit laitan omaan mappiin, jossa ne ovat neljän kortin muovitaskuissa.

Muistoja on siis kerätty monella tapaa, kirjoittaen, leikekirjaan liimaten, yhteen mappiin tallentaen ja jonnekin hyllyyn pinoten. 

***

Tässä vaiheessa marraskuuta oli pari tosi kaunista kirpeää päivää, tähtikirkkaita öitäkin oli. Nyt harmaus on tullut pilvien myötä ja vähän sateleekin. 

perjantai 6. marraskuuta 2026

Marraskuun selätys - Taidetta, timantteja ja pappappadaadaa

On taas se aika vuodesta, jolloin Lepiksen ideoima Marraskuun selätys ilmaantuu eetteriin. Löysin idean Susupetalin kautta vuosia sitten, enkä halua päästää irti tästä jatkumosta. Kuten ennenkin selätän marraskuutani vähän omalla tavallani, eli kirjaan pimeän ajan päivien taltutuksia pieniksi paketeiksi. Käykää ihmeessä lukemassa Lepiksen tämän vuoden haastekutsu ja tietysti myös Susupetalin blogi :)

Minulle on nyt useammin sanottu, että tee jotain sellaista, joka tuntuu mukavalta ja piristää päivääsi. Löytyykö koko marraskuulle sellaisia päiviä, saas nähdä...

Marraskuun ensimmäinen

Mies on innoissaan päivästä. Muutama kaupunginosa tai mikä lie aluejako kilpailee marraskuun lintulajeista ja siipan aamiainen jää lyhyeksi, kun kiikarit kiihkeän kuumina odottavat eteisessä lähtöä tirppojen etsintään.

Minä mietin, että pitää lukea Schlesserin Monan katse loppuun, sillä huomenna on kirjastokirjan viimeinen palautuspäivä. Sivuja on vielä sata jäljellä. Se on ihan mahdollinen ajatus, sanoisi Esa Saarinen.

Menestysteos, siitä sanotaan. Valloittanut koko maailman. "Kirja, joka mullistaa lukijan elämän", toteaa Le Monde. Jotain vetoavaa tässä teoksessa on, vaikka vierastan 10-vuotiaan Monan lauseita, joista paistaa aikuismainen ajattelu. Mutta antaa olla. Taidehistoria on mielenkiintoista ja pariisilaismuseoissa taideteosten edessä pysähtyminen on houkutteleva ajatus.

Mistä tulee heti mieleen, että käväisin lokakuussa Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa katsomassa Martha Diamondin teoksia New Yorkin rakennuksista. 

Etukäteisajatukseni oli, etten tule pitämään teoksista, mutta kun Sara Hildén ei ole koskaan pettänyt minua, niin astelin kuitenkin museoon. Ensimmäisen huoneen jälkeen alkoi tapahtua. En ehkä koskaan aiemmin ole ollut niin hiljaa ja rauhallinen taidemuseossa. Istuin paikallani, annoin siveltimen liikkeen luoda tuulen vireen ilmaan ja tunnistin tunteita, joita upeat värit loivat. Olin myyty. Ei. Olin osa jotain suurempaa. 

Suosittelen pyytämään ääniopastuslaitteen näyttelyyn mennessä, siten teoksista saa paljon enemmän irti.

Marraskuun toinen

Siippa ottaa kainaloonsa vanhan iMacin ja lähdemme pihanaapurin luokse. Naapuri on halukas tekemään koneesta pienen television itselleen ja me pääsemme samalla eroon pöytäkoneesta. Tuntuu tosi hyvältä, että kotoa lähtee pois tavaraa, jota emme käytä. Palkaksi saamme kahvia jäätelöllä. Se on enemmän kuin ajattelin :)

Marraskuun kolmas

Kuuntelen aamulla kuinka mies hoilottaa: pap-pap-padada-dap-pap-paa. Rytmi kuullostaa tutulta, mutta sävel menee oudosti. Kysyn tarkoititko tätä ja rallatan säveltä matalalta korkeammalle nostaen pa-pa-padada-dap-pap-pap-padada, rappap padada dappaa? Joo, vastaa mies. Hän laulaa omaa versiotaan, joka edelleen kuulostaa hassulta. Kaivan hyllystä Hassisen koneen levyn esiin ja laitan vinyylin lautaselle. 

Rytmi saa minut hytkymään. En muista milloin ole viimeksi tanssinut, mutta hyvältä tuntuu. Kuulen kuinka sävel kulkee dapattaessa. On kiva olla oikeassa, on on ;-)

Marraskuun neljäs

Siirsin ikäviä tehtäviä viikkoja, mutta nyt otan jo toisen kerran tällä viikolla yhteyttä Adobeen, jonka lähettämä vuosilasku on mielestäni tähtitieteellinen. Ensimmäinen keskustelu pari päivää sitten Chatin kautta katkesi kesken kaiken. Toisen henkilön kanssa hintakeskustelu päättyy siihen, että annettu tarjous on edelleen liian suuri. Sanoin kiitos, mutta ei kiitos... 

Nyt kolmannella kerralla saan vihdoin tarjouksen, joka on siedettävä tällaiselle ihan-vaan-omaksi-ilokseni-teen-näitä-juttuja tyypille. Säästän 500 euroa. 

Syvään hengittäen minä taputan itseäni olkapäälle ja sanon: Hyvä Birgitta, sait hoidettua tämän ikävän ja mieltä painaneen asian hienosti!  Vieläpä siten, että sitkeydellä säästit aimo annoksen pätäkkää. 

Marraskuun viides

Uskomaton auringonpaiste heti aamusta. Käymme valoisan aikaan kävelyllä ja ajattelen, että olisipa koko marraskuu näin aurinkoinen ja raikkaan tuntuinen. 

Koska en saanut aikaiseksi tehdä ajoissa kurpitsa-Jackia, niin kaivan sen sisuksista siemenet ja paahdan pellillisen niitä. Illalla rouskuttelen aivan popcornilta maistuvia siemeniä ja mietin saakohan niitä syödä aivan rajattomasti, vai saanko yliannostuksen jostain ei niin kivasta haitta-aineesta. No tänään katson ruokaviraston sivulta, että kurpitsan siemeniä saisi syödä vain 2 ruokalusikallista päivässä. Vetelin sitten reilusti yli suositusten, uups.