Skool & kulaus

Skoolasin kerran työpaikkalääkärini vastaanotolla. Lääkäri sanoi minulle tuolloin, "Kirjoita kirja vaiheistasi, niin minä kerron siitä eteenpäin."

Tuon skoolausajankohdan jälkeen arki pyöri, valmistuin MB Elämäntaidon valmentajaksi ja sen jälkeen vielä MB Enneagrammiohjaajaksi. Viime syksyllä muiden muutosten myllerryksessä tajusin blogin pitämisen mahdollisuuden työpaikkani intrassa. Mietin tuolloin, että koska kirjaa en kirjoittanut, niin olisiko aika olla rohkea ja pistää ajatuksia ja kokemuksia julki tällä tavalla. Kirjoittaminen on ollut sen verran hauskaa puuhaa, että päätin laajentaa lukijakuntaani näin julkisestikin.

Ajatuksenani on kirjoittaa juttuja, jotka toivottavasti tuovat vähän väriä tai piristystä päivään. Jos siis kenellekään tulee hymy huuleen tai fiilistä kokeilla toisenlaista tapaa ajatella tai toimia, niin blogin pitämisessä on ideaa. Minulta tekstiä tulee noin viikon, kahden välein, ei siis ainakaan vielä mitään päivittäisblogia.

Ja se skoolaus meni näin:

Olin useamman vuoden kierteessä rajuista vaivoista. Välillä olin kokonaan liikuntakyvytön, pääasiassa (onneksi) kuitenkin vain kädet ja selkä sekä kasvojen hermosto. Menin sitten taas kerran lääkärilleni, joka kysyi kuulumisia. "Aika hyvää", vastasin, pidin tauon ja sitten sanoinkin, "Vedän sanat takaisin, mulle kuuluukin tosi hyvää." Pitkä hiljainen nousukausi oli edennyt siihen vaiheeseen, että kipu ei ollut enää identiteettini ja kivun kanssa tuli jotenkin toimeen.

Juteltiin sitten mitä tilanne todellisuudessa tarkoitti ja pohdittiin tulevaisuuden suunnitelmia tavoitteena joskus olla lähes ehjä. Outoa puhetta ihmisestä, josta ei puolta vuotta aiemmin olisi uskonut ehjää tulevan.

Sitten huoneessa alkoi härdelli. Lääkäri rupesi availemaan kaappejaan, hän kaivoi ja kaivoi. Siirteli tavaroitaan ja mutisi jotain epäselvää. Hän mutisi, että hitto kun ei saa poistua potilaan ollessa huoneessa. Minä ihmettelin, että saiko se nyt jonkin kohtauksen, minähän tässä potilas olen. Tohina jatkui ja sitten lääkäri otti käteensä kaksi ruiskua, sanoi "valitettavasti ei ole muuta", laittoi ruiskuihin vettä ja lisäsi, "Nyt kuule skoolataan. Toivottavasti myöhemmin skoolataan oikeilla välineillä."

Päämäärä tai tavoite on hyvä olla tiedossa, mutta sitä ennen on aina matkantekoa. Matkanteosta nauttiminen on tärkeää. Sille kannattaa skoolata ja näköjään skoolatakin voi vaikka millä =)