Brittitutkimuksessa todettiin, että naiset käyttävät lähes vuoden elämästään pukeutumisensa miettimiseen. Jopa 287 päivää menee siihen, kun miettii mitä laittaa päälleen mm. töihin, ulkoiluun, lomailuun tai juhliin.
Lukiessani tutkimustulosta totesin saman tien, että mulla kyllä menee enemmän kuin vuosi näihin hommiin. Lämpimät vaatteet on hyvä asia täällä pallon puoliskolla, mutta mikä ihme siinä on, että teen noin yksinkertaisesta asiasta monimutkaisen. Että joskus aamulla menee järkyttävästi aikaa, kun seison vaatekaapin edessä ja pohdin, vaihdan, irvistän, vaihdan taas. Käyn aamiaisella, vaihdan taas. Hoidan loputkin aamuaskareet ja taas palaan takaisin ihmettelemään.
Mieheni on oppinut jo vuosia sitten olemaan hiljaa tuossa vellomisvaiheessani. Hän hoitaa omat hommansa ja sanoo rauhallisen hiljaisella äänellä: "Lähden tästä töihin, oikein hyvää työpäivää." ja poistuu paikalta. Yleensä jonkin ajan kuluttua tajuan, ettei sillä ole mitään merkitystä mitä laitan päälleni, kunhan nyt jotain laitan. Sitten lähes silmät kiinni valitsen vaatteen ja toivon, että se tuntuu kropassa edes jotenkin kelvolliselta.
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että joko mulla on jokin sitkeä uskomus, minkä takia valinta on vaikeaa. Tai sitten mulla on liikaa valinnan varaa. Tai ehkäpä mulla on kuitenkin liian vähän vaatteita.
Tai ehkä mulla on oikeasti jonkun toisen vaatekaappi makuuhuoneessani.
Jos siis tunnistat kadottaneesi oman vaatekaappisi ja kotonasi on jonkun toisen vaatteet, niin voisitko palauttaa kaikki kivat, sopivat ja mukavat vaatteet minulle takaisin. Samalla vapauttaisit vaikkapa 100 päivää loppuelämälleni muuhun tekemiseen.
No huhhuh.. aikamoinen määrä kulutettua aikaa! Voi kun se vaihto olisikin noin helppoa ;) Mukavaa viikon jatkoa!
VastaaPoista