Entisellä työkaverillani oli sopimus puolisonsa kanssa, että autossa tehdyt avioerot eivät ole voimassa autosta poistumisen jälkeen. Ero tuli nimittäin jokaisella ajomatkalla.
Mua huvitti tää juttu. Olin nuori eikä uskomukset tai yleiset toteamukset mua kovin pidelleet. Paljon myöhemmin tajusin, että olin kuitenkin kirjoittanut pääni sisään ne ajatukset, joille nuorena nauroin.
Mehän tallomme aivoihimme polkuja joskus jopa valtateitä, sellaisia ajatuksia ja uskomuksia, joita pidämme totuuksina. Ne uskomukset ovat olleetkin jossain vaiheessa tosia. Mutta koska kaikki muuttuu jatkuvasti, niin mikään polkukaan ei ole ikuinen. Ajatuksiaan ja uskomuksiaan kannattaisi kyseenalaistaa välillä. Ovatko vanhat uskomukseni totta nyt? Pitäisikö jonkun polun antaa nurmettua ja sen sijaan kulkea uusi polku?
Eli, montako tällaista sanontaa olet ottanut todeksi? Itku pitkästä ilosta. Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Ojasta allikkoon. Suo siellä vetelä täällä. Kel onni on se onnen kätkeköön.
Tai uskomuksia: Raha haisee. Ranskalaiset autot on p**koja. Mä en osaa laulaa. Pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet jne.
Helpoin tapa katsoa millaisia uskomuksia itsellään on, on kirjoittaa listaa esim:
raha on…
naiset on…
miehet on…
jos tässä nyt sitten lukee: sikoja, kotitöitä vieroksuvia, työnarkomaaneja, tuppisuita jne… niin voi pohtia, että miksi suhteeni miehiin on vähän vaikeaa. Ja jos suhdettaan miehiin haluaisi parantaa, niin pitäisikö omat vanhat uskomukset kyseenalaistaa? Kysyä itseltään, onko minun parhaakseni, että uskon tai ajattelen näin.
Parasta kuitenkin olisi kirjoittaa itsestään:
minä olen…
ja aivan samoin, jos ne ajatukset tai toteamukset ovat tuota "sika-idiootti" -luokkaa, niin mieti haluatko todella elää loppuelämäsi sellaisen ihmisen kanssa. Mitä hyvää saat itsellesi siitä, että ajattelet itsestäsi alentavasti?
Uskomustensa muuttamista oppii harjoittelemalla. Jotkut uskomukset ovat niin syvällä, että niitä on vaikea edes huomata uskomuksiksi. Niin tosia ne itselle ovat. Jokaisen uskomuksen tai ajatuksen voi kääntää uudenlaiseksi, mutta sitä pitää kerrata aivoille, jotta asia menee perille.
Vaikkapa: Se viimeksi nauraa jota naurattaa! Raha on tarpeellista. Tunnen useamman miehen, jotka ovat upeita ihmisiä. Aika monta tyyppiä ajaa kuitenkin Rellulla, voiko ne kaikki olla väärässä -sanoi TM sitten mitä tahansa. Kuka kuuseen kurkottaa se korkeammalle pääsee.
Ja jos sinullakin on autossa tapana kehitellä eroa, niin ota ensi kerralla mukaan navigaattori. Nykyajan kartanlukija on nimeltään TomTom tms. Se ei koskaan nosta ääntänsä tai nalkuta, vaikka ajaisit miten, ajoitpa millä vauhdilla tahansa tai menit ohi neljännen kerran siitä oikeasta risteyksestä. Tyyni ääni sanoo joka kerta rauhallisesti sinulle: Tee U-käännös.
Ehkäpä samalla reissulla matkakumppanisi tekee oman U-käännöksensä uskomuksessaan sinusta ;-)
... todella upeita ajatuksia! :)
VastaaPoistaTosi hyvä avauskappale! Jotenkin osaan eläytyä tunnelmaan ;)
VastaaPoistaTuo "minä olen"... on myös hyvä avaus. Se on erityisen hyvä jos sen aloittaa "Mikä minä olen?"
Se on yksi parhaista kysymyksistä...
Noista sananlaskuista olen monesti paasannut. Ihan järkkyä miten negatiiviseksi maailma niillä saadaan. Ehkä siinäkin on ollut tarkoitus pitää kansalaiset kurissa ja nuhteessa, etteivät vaan erehtyisi luulemaan, että elämä voi olla ihanaa ja kaunistakin ja toivoa voi ja pitää olla. Kurissa ja nuhteessa eli ilman omaa tahtoa ja siten helpompia ohjailla kuin avutonta lammaslaumaa. Sieltä se juontaa ja syvällä ovat juuret.
VastaaPoistaMiten vaikeaa onkaan lausua itsestään mitään kaunista ja kannustavaa tuohon "minä olen"-listaan.
Luin joskus että joka aamu pitäisi olla muutama minuutti peilin edessä ja katsoa itseään oikein syvälle silmiin hyväksyvästi ja hymyillen kertoa itselleen kuinka ihana ja arvokas ja tarpeellinen on ja että ansaitsee olla onnelllinen. Tosi vaikeaa, siis tosi vaikeaa, en ole vielä onnistunut ilman että hiippailee häpeissään ja nolostuneena pois peilin luota :D
Kiitos Marjo, Jukka kommenteistanne.
VastaaPoistaJohanna; Peilin edessä aamulla; multa irtoo jo hymy ja harjoitellut olen jonkin vuoden.
Ja jos olo on oikein pyryharakkamainen, niin silloin voisin kai hymyillä vielä leveämmin. Onhan yksi tipu bongarille sitten ihan kotonakin. Lauseita en ole kokeillut, mutta tuon hymyn irrotan -ja silloin ovi on kiinni, joten kenenkään ei tarvii ihmetellä mun ilmeitäni ;-)