Laituripäivän tunteet

Täällä laiturilla on erilaista. Lomailu kaupungissa on hauskaa, mutta kyllä tämä on todellakin erilaista.

Veden liike, sen tuoksu ja ilmapiiri on rauhoittavaa ja rentouttavaa.

Lip lap, lip lap…

Elämä veden äärellä on hitaampaa. Kiehtovaa ja vaihtelevaa.

Välillä tuulee, kohta taasen on tyyni. Ajatukset loppuvat ja hetken päästä taas alkavat. Hyviä ja kauniita ajatuksia, niitä tällä kelillä, hetkellä ja tällä filtillä.

Joskus kuuluu auton ääni hiekkatiellä, muuten vain meidän omat äänet.

Poika touhuaa rannassa, mies nauttii olostaan riippukeinussa maaten. Mies sai sen monen vuoden haaveilun jälkeen allensa. Kerrankin se on tekemättä mitään. Makaisi nyt vaan, pitkään ja rauhassa. Älä mieti tekemättömyyksiä tai muuta. Katso pilviä, kuuntele tätä hetkeä. Kuuntele pojan puheita ja sitä kun minä olen hiljaa…

Täällä on valtavia sudenkorentoja, todella isoja. Paljon lintuja, niiden ääniä. Ulpukoita ja lumpeen kukkia. Silloin tällöin loiskahtelua rantakaislikossa. Ja sitten tuo mies, joka kaikesta rauhasta huolimatta rupesi touhuamaan jotakin. Vähän se meni multa yli, yksi lause tuli suustanikin, mutta sitten hiljenin. Mitäs minä sen levottomuudesta, omassanikin on välillä tarpeeksi tekemistä.

Poika on oikeasti nauttinut täällä olosta. Välillä tuossa rannassa ja nyt tuolla riippumatossa. Anna poika palaa! Nauti viimeisistä lomapäivistäsi!

Olen ymmärtänyt täällä, että tunteeni ovatkin aika vahvoja. Luulin joskus, että mulla on vaan kamalia tunteita. Tunnistin vain ne, vahvat ja ikävät tunteet. Mutta varsinkin täällä tajusin, että mun kaikki tunteet on vahvoja. Hyvät ja ikävämmät. Sehän mua kai pelottaakin, voimakkaat tunteet ja niiden näyttäminen. Pelkään, että ne särkevät suhteeni tai särkevät minut. Ei kai ne särje mitään tai ketään, jos huomaan ja tunnistan ne. Ajoissa tai joskus myöhäänkin. Hyville voin sanoa: kiitos ja ikävämmille: kiitos, yritän ottaa opikseni ensikerralla vähän aikaisemmin.

Mä opettelen tuota pojan tapaa olla. Ja oikeasti toi mies on ihana, laittoi riippumaton ja ehti sitä hiukan testatakin. Mä siirryn nyt sinne makoilemaan…. olemaan hiljaa omien parempien tunteitteni kanssa. Katsomaan pilviä tai sitä kun niitä ei ole.