Kävin Ateneumissa katsomassa Onerva –kaupungin naiset näyttelyn. Olin sanaton ja aikamoisessa tunnemyllerryksessä sieltä poistuessani. Näyttely avasi silmäni ja ymmärrykseni naiseudesta ja siitä mitä historian naiset ovat ilokseni ja hyväkseni tehneet ja luoneet. Näin myös oman elämäni uusin silmin, että osittainen riehakkuuteni voisikin olla enemmänkin elämäni suola. Ilo on kantavampi ja eteenpäin vievämpi ominaisuus kuin pelkoni ja vatvomiseni.
Olen kävellyt Aleksilla, Neitsytpolulla, kuljeskellut Töölössä ja olen istunut uskomattomana hiljaa kirkoissa, ihaillut tätä kaupunkiani ja ihaillut ihmisiä ympärilläni. Olen tyhjä (sanaton) ja kuitenkin jotenkin täynnä. Nyt hiljaisena ja vähän rauhoittuneena täällä Kryptan kahvilassa. Minäkin kuulun niihin kaupunkilaisiin, jotka istuvat kahviloissa. Nyt poikkeuksellisesti kirjoittaen tähän kännykän muistikirjaan. Voi luoja, mikä päivä.
Myöhemmin Tuomiokirkon portailla:
Nuorempana istuskelin täällä paljon, nyt mietin että tätä pitäisi tehdä enemmän. Turistit näkevät tämän kaupungin varmasti kauniimpana kuin ne, jotka täällä kiireisinä töihin ja kotiin kulkevat. Muistaisinpa useammin kulkea arjessani lomalaisen tai turistin silmin katsellen.
Kiseleffin talo on remontissa. Sen peitekankaaseen on tehty taideteos, jossa on iso sydän ja sana Helsinki. Ymmärrän tuon tunteen täysin.
Kyllä Helsinki on kaunis kaupunki!
.bmp) |
| Tällaisen Onervatestin tuloksen sain. Hiukan ihmetellen sitä... tai ehkä sitä kohden kulkien... |
 |
| http://kampanjat.hs.fi/onerva |
Ihailen sinun taitoasi kirjoittaa tunteesi sanoiksi.
VastaaPoistaTunnen myös samoin kuin sinä (tässä kuvatessa) kun käyn kotimaassa. ♥
Helsinki on kaunis kaupunki.
Aika harvoin itsekin käyn Helsingissä ihan katselemassa ja olemassa. Monta kertaa olen vain menossa johonkin tai kamera kädessä etsin kuvattavaa.
VastaaPoistaPitäisikin tehdä useammin, että vain on ja katselee ihmisiä tai käydä jossakin näyttelyssä. Löytää ehkä Helsingistä jotakin uutta.
Vaikka asun Espoossa vaan tulee Hesan keskustassa oleiltua suht vähän (Kampista assalle junayhteys töihin).Kerran kesää ollaan ukon kans tehty turistimatka keskustan vanhoille alueille.Kävellään vaan,ihaillaan ihania kivitaloja ja istuskellaan kahviloissa ja leikitään että ollaan keski-Euroopassa tai jossain.Sitä ei aina osaa arvostaa tarpeeksi sitä mikä on lähellä.
VastaaPoistaJuuri Suomen-lomalla kävin miehen kanssa tuossa näyttelyssä. Pidin kovin. Luitko ne kirjeet joita heijastettiin seinälle?
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne =)
VastaaPoistaNiin, eikö ole ihmeellistä, että joskus se mikä on ihan nenän edessä on jotenkin näkymättömissä.
Hyvä idea Henrietta tuo leikkinne. Siinä on samaa kuin rennon lomailijan/ihmettelijän asenteessa =)
Hei Piilomaja; kommenttisi tuli jotenkin samanaikaisesti kun edellistä kirjoittelin.
VastaaPoistaTarkoititko niitä hänen itse kirjoittamiaan? Ne hänelle kirjoitetut kirjeet olivat myös ihania. Onervassa taisi olla sellaista vetovoimaa, että se tehosi todella moneen ihmiseen -sekä miehiin että naisiin =).
Upea nainen, olisi ollut ihana nähdä hänen punaisessa puvussaan kävelyllä. Ja miten kauniita lauseita hän onkaan sanonut/kirjoittanut.
Nuo näyttelyt ja kahvilat ja taidemuseo on se jota Helsingistä kaipaan! Kuulostaa ihanalta tavalta viettää lomaa ;)
VastaaPoistaNiinpä Elisa, eilen innoissani kolusin vielä kolme valokuvanäyttelyä -kaikki vielä ilmaisia, joten lomalompakkokin kiitti =)
VastaaPoista