Leffassa: Norwegian Wood

Erään iloisen päivän päätteeksi lähdettiin miehen kanssa elokuviin. Leffa alkoi myöhään illalla ja hyvä niin...

Tarina alkaa Watanabesta ja hänen läheisistä ystävistään Naokosta ja Kizukista. Ystävysten elämä muuttuu ratkaisevasti Kizukin tehdessä 17 -vuotiaana itsemurhan. Tapahtuneen jälkeen Watanabe muuttaa Tokioon opiskelemaan yrittäen päästä jaloilleen hyvän ystävänsä menetyksestä.

Naoko ja Watanabe

Watanabe ja Naoko tapaavat myöhemmin ja heidän ystävyytensä muuttuu ja syvenee. Naokon mielenterveys ei kuitenkaan ole kunnossa, sillä hän ei selvinnyt Kizukin menetyksestä ja alkava rakkaus Watanabeen tuntuu vain mutkistavan tilannetta. Samoihin aikoihin Watanabe tapaa yliopistolla itsevarman ja hauskan Midorin ja elämä kahden erilaisen naisen välissä alkaa tuntua nahoissa.

Viekö rakkaus viattomuuden? Kyllä, varmaankin. Rakkaus ei ole aina kivutonta. Ei ainakaan tässä elokuvassa.

Kuvat ovat sanoinkuvaamattoman kauniita.
Näyttelijätkin ovat kauniita.
Musiikki ja hiljaisuuskin.

En halua kertoa elokuvasta enempää. En halua, enkä oikein pystykään. Jos yhtään tuntuu siltä, että japanilainen elokuva voisi kolahtaa, niin kannattaa suunnata elokuvateatteriin.

Olen kahdesti ollut sanaton salista poistuttuani. Tämä oli toinen niistä elokuvista. Tiedän olevani joskus liian herkkä, mutta tässä elokuvassa oli jotain todella pysäyttävää ja kaunista. Vasta seuraavana päivänä kykenin keskustelemaan leffasta ja sittenkin hyvin vähin sanoin.




Valitsin tarkoituksella sellaisen trailerin, joka ei paljasta kaikkea. Näin nimittäin ainakin kahdesti trailerin ennen elokuviin menoa ja sen myötä tiesin liikaa mitä tuleman pitää.

Ohjaus: Tran Anh Hung

Watanabe ... Kenichi Matsuyama

Naoko ... Rinko Kikuchi

Midori ... Kiko Mizuhara