Katselin rautakaiteen sydämen muotoisia koukeroita,vihreitä puiden latvoja
ja taas kerran meren värejä.
Ai mulla on tuollaiset varpaat ja tää lakana tuntuu tällaiselta...
Ja miten tuo meren pinta taas on muuttunut.
Hmmm.. kuullostaa siltä. että aamukahvit on keitetty ja aamuleivät haettu.
Elän tätä vielä hetken ja sitten siirryn hyvään seuraan ja päivän aloitukseen...
Ihmeellistä.
Monesti matkallani huomasin vain olevani. Tässä ja nyt. Juttelemassa, syömässä, kuuntelemassa, juomassa, varjossa, auringossa, vedessä...
Ihmeellistä tosiaankin.
Tämä kauneus. Tuo ystäväni, joka löysi taivaallisen talon meille. Se ystävällinen omistaja, joka toi vaimonsa leipomaa kakkua. Nämä kaikki ihmiset ympärilläni. Meidät niin erilaiset, mutta kuitenkin toistemme kanssa hyvin toimeentulevat.
Olin ja elin, kuunnellen kuinka kaskaat saivat uskomattoman äänen aikaiseksi ja sitten kuin yhdestä päätöksestä ne hiljenivät. Nautin veden pinnan katselusta, pysähdyin kesken kirjan lukemisen varjojen leikkien seuraamiseen sekä hauskuutin itseäni katselemalla kuinka tuuli luki kirjaa.
Nyt on onneksi muistot, tunne mielessäni ja vieläpä ihollanikin =)
Voi että kuulostaa ihanalta ja rentouttavalta. Oliko se talo vuokrattu jonkun nettisivuston kautta vai ihan henkilökohtainen tuttavuus!? Jos oli nettisivusto kehtaatko kertoa mikä niin aina vois kahtella josko meillekin löytyis jotain:) Ai melkein pääsin lomafiiliksiin sun kauttas, tuo parvekenäkymä on niin ihana. Tervetuloa takaisin duunareiden pariin.
VastaaPoistaHenrietta; kyllä oli rentouttavaa ja nyt taas jaksaa vähän aikaa ;-)
VastaaPoistaLaitoin sulle tulemaan e-mailia, käväise lukaisemassa.
Pysähtymistä, kiireettömyyttä, olemista, kokemista - sopivina annoksina. Mahtavaa. Minulla tiedossa Toscanaa hiukan syksymmällä..
VastaaPoistaRosa; ihanaa että sinulla on upea matka odottamassa syksyllä. En ole koskaan käynyt Toscanassa, mutta useasti toivonut pääseväni sinne. Käypäs katsomassa Henrietan valokuvia, siellä on kuvia myös Toscanasta. Niitä katsoessa matkakuume sen kun kasvaa =)
VastaaPoistaBirgitta, aivan hurmaava video. Tuuli lukee kirjaa...se kun sanot sen, se melkein soi...
VastaaPoistaMahtoiko olla sinun oma tekemä filmi, oli sen verran taiteellista otetta. Ja värit.
Kun asuu saarella, järven rannalla, ei tee mieli mihinkään...paitsi huhtikuussa jonnekin alpeille, loka-marraskuulla Salzburgiin. Uimme täällä niin, että saatan muuttua irlantilaisen mytologian hyljenaiseksi...älä unohda Merenneitoa.
Leena; kiitos, ekan kerran kokeilin leikkiä videoiden kanssa. Mä katselin pitkät pätkät sitä tuulen lukemista ja sitten päätin hakea kameran. Toisaalta olen sitä mieltä, että valokuvaus vie joskus hetkessä olemisen pois, mutta näin jälkikäteen kuvia on kyllä ihana katsella.
VastaaPoistaOlet oikeassa, huhtikuu ja loka-marraskuu ovat matkustamisen juhla-aikaa. Odotan sitä hetkeä kun olen huomannut sinun muuttaneen olomuotoasi ;-) Älä vaan kuitenkaan hukkaa luonnettasi =D
Mä haen sen Merenneidon ehkä jo tähään.