Kuka saa syödä mun herkut

Kävelin pitkästä aikaa kauppatorin läpi ja näin siellä jäätelökioskin yläpuolella paljon puhutun lokkiverkon. Huomasivatko jäätelön ostajat verkkoa, en tiedä, mutta jäätelöitä seurailivat kiihkeästi taivaan lentotaiturit.

Lähestyin torin laitaa ja katselin kuinka mies odotti liikennevalojen vaihtumista. Tai oikeastaan katselin hänen yläpuolellaan olevaa lokkia, joka pysytteli kuin sateenvarjo pään päällä. Rauhallisesti se odotti, josko mies vihdoin ottaisi kätensä suojaamasta tötteröä...

Miten lienee käynyt. Mies suuntasi esplanadille päin. Ehkä se meni sinne bongaamaan. Nykyään bonglailua tapahtuu sielläkin monenlaista ;-)
Miehet - naiset - miehet - naiset - lokit - jäätelöt - lapset - jäätelöt - lokit...

Ajattelin sitten itsekin nauttia kesäillasta. Kluuvikadulla istahdin lasilliselle ja sen seuraksi otin iloisen myyjän suositteleman suklaamarja-leivoksen. Hyvin sointui yhteen, viini ja leivos. Kannattaa kokeilla.

Pariisitarta tuskin lokit häiritsivät

Siinä sitä istuskeltiin ja rentouduttiin katsellen ihmisvirtaa, yksien tuloa ja toisten lähtöä. Nopeat syövät hitaat, sanotaan ja näin oli myös vapautuvien terassipöytien kanssa. Viereissä pöydässä vaihtui väki lennossa, kun mies laski siihen tarjottimensa ja palasi auttamaan rouvaa juomien kanssa.

Viuuuhh. Naps!

Tuli ja meni.

Lokki.

Se nappasi kinuskileivoksen päällisen, nielasi sen "Gulps" ja yritti palata uudelle kierrokselle. Minä ja nainen naapuripöydästä olimme eri mieltä asiasta ja säästimme edes toisen leivoksen kahvittelijoille. Hymyillen, mutta hiukan päätä pyöritellen pariskunta otti takaiskunsa vastaan ja sitten mies palasi tiskille hakemaan rouvalleen kuorrutettua omaa herkkua.

... Ei ole helppoa enää keskustassa...

Joko löydät katetun paikan herkutteluun tai sitten osallistut jännittävään leikkiin: Syönkö itse vai annanko kaverille kanssa.