Aaton aattona

Jos yöllä vähän kylmä viipoi varpaitani ja sain etsiä peitettä siipan kainalosta, niin ilolla otin aamun vastaan.

Vieno kuura oli aamulla maassa.
Valkoinen kajo nurmella ja tielläkin.
Kiitos jonnekin siitä, että taivas on kirkkaampi =)

Kodissa tuoksuu vielä piparin aromit. Sain taikinan työkaverilta, jolta jäi sitä enemmän kuin tarpeeksi. Olin jo miettinyt, että äidin taatelikakku saa riittää jouluksi, kun omat leipomiset jää tekemättä. Mutta nyt sai kakku kaverikseen mitä makoisimmat piparit. Kiitos ystäväni =)

Vähemmän taitaa olla aivan riittävästi. Mitä enemmän näin kaupassa ihmisiä ja suuria ruokakärryjä, niin sitä vähemmän halusin täyttää omaa ostoskärryäni. Mitä runsaammin näen levottomuuden kasvoja kaupungin humussa tai eilen ruokakaupassa, niin sitä enemmän haluan vain päästä kotiin omien pariin ja olemaan rauhassa.

Vähillä touhuamisilla olen siis ottamassa huomista vastaan. Ne paketit jotka pukin apulaisena hoidin, paketoin rakkaudella ja ehkä ensikertaa levollisin mielin. Lisäksi olen katsonut televisiosta Tonttu Toljanterin Tuhmaikää. Olen nauranut ääneen tontun t-uhmaiän tuttuudelle (vertaan siis itseeni) ja rentouttanut samalla mieltäni ja kehoani.

Postiljoonin käynti tuo vaihtelua tavalliseen. Olen kiitollinen kaikista pienistä korteista ja värikkäistä kirjekuorista joita tipahtelee luukusta. Olen arvuutellut joulukorttien lähettäjiä kuvan perusteella ja asetellut niitä esille, jotta kaikki se mitä kortit kertovat näkyvät näinä päivinä kodissani..

Jos voisin, niin helpottaisin muiden oloa. Ei me tarvita niin paljoa. Oleminen riittää. En katsele kyläillessä toisten siivoja, ja oletan toisten tekevän samoin. Pimeässä syksy-talvessa ei kuulkaa jaksa enää arkijuttujen jälkeen paljoa. Jos jaksaisi nyt hiljentyä ja nauttia vain olostaan.

Lämpöisiä ajatuksia, lempeitä halauksia.

Kiitos olemisestanne =)