Katson kirjan kantta. Työnnän sormeni kannen reikään ja kosketan punaista ratasta henkilön rinnassa. Sormeni menee läpi. Kun käännän kirjan kannen, aukeaa eteeni verinen pisara reijän alta ja sen vastapäätä kellon koneisto.Olen löytänyt omani. Olen löytänyt sen tumman puhuvan puoleni, joka kaipaa jotain... Minussa sitten asuukin kaiho, jota olen karttanut hinnalla millä hyvänsä.
Jos näköni hämärtyykin liiasta kivusta tai liiasta työstä, niin sydämeni ei ole sumentunut. Kuuntelen sitä enemmän, vaikka näen muiden katsovan vinoon. Otan enemmän aikaa itselleni, annan lepoa ja hiljaisuutta.
Sivu.
Luen yhden, toisen ja kolmannen.
Matkaan Edinburgiin vuoteen 1874, jonne syntyy langenneen naisen poikalapsi. Heiveröisen pojan maailmaan tulo on vaikeaa ja puoskaritohtorinna asentaa hänen sydämensä avuksi käkikellon. Vahvasti sykkivän mekaanisen laitteen, joka pitää pintansa, kun Jackin oma sydän ei jaksa.
Turvassa paikallaan, erossa muusta maailmasta. Kukapa haluaisi elää suljettua turvallista elämää? Voisiko elämässä ottaa riskejä tai mennä vaan sitkeästi kohti sitä mitä unelmoi? Miten silloin käy? Jack, omituinen luonnonoikku käkikello rinnassaan, haluaa samoja asioita kuin muutkin, mutta onko siihen varaa, kun hänelle rakas tohtori Madeleine sanoo:
Ensinnäkin,
älä kajoa viisareihisi.
Toiseksi, hillitse vihasi.
Kolmanneksi, älä anna itsesi ikinä,
kuuna päivänä
Rakastua.
Miten voikaan musta kirja tuntua näin hyvältä. Näen maailman, jossa kaikki tummasävyinen on lohduttavaa vaikka kipeääkin. Olen päässyt toisenlaiseen Gotham Cityyn, Painajainen ennen joulua -maailmaan.
Lukemisen ja hipelöimisen arvoinen:
Mathias Malzieu: Sydämen Mekaniikka
Gummerus
Graafinen suunnittelu Jenni Noponen
Mutta miten kieltää rakkautta...Se on villi lintu eikä tule käskien, se tulee silloin kun sitä vähiten odotat ja tekee pesänsä minne tahtoo.
VastaaPoistaMinusta Lumikarpalot tekisivät sinun tunnetilassasi hyvää...
Jännittävästi silti otit tämän tumman. Minulla on kirja pahuuden olemuksesta ja luen sitä pätkissä, enkä tietenkään tuo blogiin ennen joulua. Tällä en tarkoita, että tämä kirja olisi paha, vain tumma ja moni tumma voi olla hyvää/hyväksi. Ja kun sen tunnistaa/tunnustaa itsessään, se on vain vahvuutta ja itsetuntemusta. Gitta, ikä tuo viisautta;-)
PS. Vahvistussana 'wines';-)
VastaaPoistaKirjoituksesi perusteella taidan minäkin tehdä oman matkani kirjan tummasävyiseen maailmaan. Ilmeisesti oppiakseni itsestäni lisää, löytääkseni sen todellisen kipupisteen, joka ei jätä rauhaan, ennen kuin tökkäisen oikein syvään. Kiitos kirjan esittelystä, itse tuskin olisin siihen törmännyt ainakaan vähään aikaan...:)
VastaaPoistaLeena; olet oikeassa: Rakkaus tulee kun on sen aika. Onneksi niin =) Kuten arvelit tämä kirja ei ole paha, mutta siinä on sellainen syvä tunnelma ja hieno tarina.
VastaaPoistaViisaus -pitää vielä elää sitten pitkään ;-) tai huomata se mitä ei ole vielä huomannut =)
Pitsit sekaisin; joskus kirjat tulevat omalla oudolla tavallaan eteen. Luulenpa että pidät tästä =)
Ihanaa viikonloppua teille.
Kauniisti kirjoitettu kuvaus tummasta kirjasta ja omista tunteista. Taidanpa minäkin tarttua tuohon kirjaan. Kiitos esittelystä!
VastaaPoistaAri; ole hyvä =)
VastaaPoista