Naamioni on pyyhitty pois.Olen puhdas ja paljas.
Ja katson sinuun
sinun kasvoihisi,
niihin joista en osaa tulkita mitään.
Et halua,
et päästä luoksesi.
Ole vaan.
Ole rauhassa.
Ja minä olen,
olen kuin peilipallo,
heijastelen,
kohtaan.
Ja näen sinun surusi
ja surusi tuntuu minussa.
Tunnen kyynelten liikkeen,
huomaan veren kohinan suonissani.
En pelkää tunnettasi,
en sen siirtymistä minuun.
En nyt.
huh...
VastaaPoistakiitos.
rankkaa ja kaunista.
VastaaPoistaKaunista, läheistä...:)
VastaaPoistaJukka, Henrietta ja Pitsit sekaisin; kiitos. Joskus menee näin.
VastaaPoistaKiitos tunteiden jakamisesta! Joskus luoksepäästämättömyys on pelkoa. Tai sitä, että että ei ole läsnä, kun on liian täynnä muuta (=huolia).
VastaaPoistaLuokseenpääsemättömyys voi olla myös suojautumiskeino minusta.
VastaaPoista