Kävelen käsiteltynä ja parannettuna asemalle. Totean jo kauempaa, että juna taitaa olla myöhässä. Ihmiset seisovat ja katsovat kaukaisuuteen. Toiset hytisten ja osa jähmettyneinä. Sitten ne kääntyy 180 astetta ja astelee reippaina minua kohti, mutta viimehetkellä tekevät tiukan käännöksen vasemmalle.
Katson minäkin sitten junatauluun: 15:33 juna lähtee poikkeuksellisesti laiturilta 19. Päätän liittyä toisten laumaan ja astua junaan, joka starttaisi kolmen minuutin päästä.
Aah, lämmin penkki. Aurinko paistaa taivaan täydeltä. Lämmittäisitkö vähän ikkunan läpikin, mietin.
Ja konnari kuuluttaa: Tämä juna lähtee 15:46.
Ai mitä? joku sanoo kipakasti. Lähteekö tää vasta 15:46, miten sen 15:43 junan kanssa on? Lähteekö se aikataulussa? Konnarin tullessa esille hän saa kyselytulvan ja sitten konnari sukeltaa takaisin hyttiinsä.
Kyl tää on ihan tajutonta. Mikään ei toimi. Miten tää voi aina olla tällaista... kuuluu joku sanovan puhelimeen ja toinen ehkä muuten vaan ääneen.
Minä taas mietin, että jään tähän junaan. Ihan sama mulle missä mä istun tän ajan. Kolmetoista minuuttia ei hetkauta mua mihinkään suuntaan.
Kunnes konnari toteaa: Seuraava juna lähtee 16:43 raiteelta 16. Menkää sinne.
Tottelen kun käsketään, ehkä tää juna ei lähde ollenkaan. Kimpsut kainaloon ja junan vaihto. Juna lähti ajallaan, 15:43 eikä 16:43 kuten kuulutuksessa konnarilta lipsahti. En tuntenut kateutta hänen ammattiinsa. En kyllä tuntenut yhdenmukaisuutta marmattajienkaan kanssa.
Siinä lämpimässä istuessani mietin niitä näitä, ihmisten jatkuvaa kiirettä ja sitä miten huonosti kiire ja nopea rytmi sopii meille. Ja ennenkuin ehdin sen pidemmälle harhauduin aivan toiseen junaan. Sellaiseen jonne haluaisin päästä matkaamaan edes kahdeksi vuorokaudeksi. Mutta vähän pitäisi saada ylimääräistä pätäkkää, ihan vähäsen vaan ;-).
Tällä junalla matkalippu on hiukan hinnakkaampi. Olen kuitenkin vakuuttunut, että matkani olisi sen arvoinen.
Nyt vielä unelmissa, kenties joskus jalkojen alla: Idän pikajuna. Silläkin matkalla voisin ottaa yllättävän lumisateen, ylimääräiset seisahtumiset, mukavaa matkaseuraa, mutta murhat jättäisin omalta reissultani väliin. Niitä vain elokuvissa ja kirjoissa =)
Voi pahus, sama unelma kiertää myös päässäni, samoin muutama muu jännittävä ja pitkä junareissu. Yksi ehkä on luvassa jo tänä vuonna, on vain kiinni tuon pätäkä'n säästämisestä. Ellei sitten viikonlopun lottopotti potki päähän ja aikaista lähtöä.
VastaaPoistaMeillä päin bussivuoroja jäi ajamatta, mutta kun päällä on tarpeeksi riepuja, niin kyllä siinä tarkeni. Niin kaunista, että henkeä salpasi.
Ne, jotka aistivat vähääkään tunnelmaasi, olivat varmasti kateellisia, moni muu vain sohelsi kiireissään junalta toiselle. Ihanaa ottaa rauhallisesti ja vain nauttia kauneudesta. Eivät ne penteleen liikennevälineet sen nopeammin lähde, jos vaikka riehuu ja riekkuukin laitureilla ja pysäkeillä...:)
Birgitta, et saa sanoa Idän pikajuna!!! Se on mun iso haave, jota olen salaillut. Minä nimittäin pidän veneiden lisäksi junista, en yhtään lentokoneista.
VastaaPoistaJos myisi talon pois. Miksi Suomessa pitää aina omistaa asunto ja koko elämän menee ensin sitä maksaessa ja sitten remontoidessa. Olen ehdottanut vaihtoehtoelämää R:lle, mutta hän, Järki, ei yhtään innostu.
Pitsit sekaisin; ehkä jaamme lottopotin, sillä kävin kerrankin osallistumassa tähän uhkapeliin ja hekumoin nyt useammastakin matkasta. Kävin juuri elokuvissa, jossa Buenos Aires näyttäytyi ja tango soi. Aah... miten monta ihanaa paikkaa onkaan näkemättä ja ehdottomasti vielä tuonne junamatkalle pitää päästä. En tiedä mikä siinä on, mutta jokin aikakauden pysähtyneisyys tai vastaava saa haluamaan tuonne Idän pikajunaan.
VastaaPoistaLeena; no nyt meitä on sitten enemmänkin, jotka himoamme samaa. Kenties, näin julkisesti sanottuna maailmankaikkeuden manageri kuulee meidät paremmin ja laittaa rattaat pyörimään oikeaan suuntaan =) Järki ei aina halua samaa kuin sydän, mutta onneksi aina löytyy hyvä yhteinen kenttä, jossa temmeltää ;-)
Iloa viikonloppuunne, lauantaitakin on vielä reilusti jäljellä =)