Tapahtuipa mitä tahansa, niin aina soi biisi

Aivan on kuin ihmisen mieli tämä sää.

Lauantai-aamuna ihailin auringon haloa ja ihmettelin maailman kauneutta. Kaupunki oli aurinkoinen, kadut hiekattomat ja ilma kevään raikas (köh köh).

Kasvitieteellisen tulppaanit ja narsissit saivat mieleni innostumaan parvekkeen laitosta kesäkuntoon... Haaveilin jo kahvikupillisesta pöydän ääressä. Ikkunan vieressä lämpimässä paikassa istuskelua ja kesän tulon haistelua. (Hei, siis lämpötila on kuitenkin lähes nollassa, mikä lämmin paikka??)

Kevät saa mut jo vähän hulluksi. Päähän osuu omituisten himojen seuraksi kummallisia hittejä, joita tekee mieli rallatella. Lanne notkahtelee ja jalka vipsuu. Ja kaikkea kummaa täällä soi, kuten

           "I´m walking on sunshine"

Eilen aamulla aamu-unisena katselin ihmetellen ulos. Puhdas, vitivalkoinen lumipeite oli vaahteran oksilla ja paksuna mattona maassa. Kevät muuttui yhdessä yössä kauniiksi kinoksiksi. Minä astelin hiljaa talvitunnelmissa toisten jälkiä pitkin asemalle ja huomasin hyräileväni: "Come away with me" (Ah, olispa takkatuli ja karvalankamatto. Ne sopisi tähän lumitunnelmaan.)

Jos leikkii taivas, niin leikkii kyllä ihminenkin. Sillä tänään minua vastaan käveli kaksi valko-mustaa lehmää. Ihan kahdella jalalla tepastelivat eteenpäin, utareet keikkuen. Mutta kasvot, ne olivat yllättäen kovin naiselliset. Ei turpaa, eikä karheaa kieltäkään ;-)

(Joo, tämä ei johdu keväästä, mä pidän muuten vaan lehmistä...)

Kaksi kaunokaista lehmäpukuista siis kävelivät keskellä kaupunkia ja sitten vielä näin nuo valossa ja lumessa kylpevät narsissit.



Valkoista, kovin valkoista.
Ja villiä ;-)

Taidan odotella pääsiäisen jälkeen parvekkeen laittoa, josko sitten olis aika ...

... en tiedä minkä... ehkä jonkin uuden keväthulluuden tunteen...