Liikettä metsästämässä

Istuin iltapäiväpalaverissa jo yliaikaa,
kun joku koputti oveen.
Kiitos hänelle.
Nousin ylös.
Sanoin hei. Ja pianpa sain takin päälleni sekä oven takani kiinni.

Seisahdin kaupassa hypistelemään ranta-asuja. Mietin onko reilua näyttää kesälle kypsyvää vartaloani ilman jotain uutta, värikästä ja raikasta... joo, ja peittävämpää...

Hivuttauduin kirjakauppaan. Siellä poikkeuksellisesti vain seisoin. Selailin hellästi jonkun kirjoittamia sivuja ja hiljensin vauhtia hienojen kansikuvien valloittamana.

Päädyin kuitenkin levykauppaan hakemaan siipalle yllätyslahjaa ja samalla valitsin itselleni Norah Jonesin ...little broken hearts levyn.

Elokuvateatterissa ei saa seistä, joten istahdin välillä.

Parituntisen tauon jälkeen jatkoin matkaani katsellen illan valoa, taloja, ihmisiä ja tunnelmaa.

Mummotunnelissa oli lätkähuuma alkamassa. Kiekkoturistit ja paikalliset juhlivat jo. Katusoittaja sai rahaa ohikulkijalta. Toiset kävelivät käsi kädessä. Jotkut istuivat nurmikolla rennosti ja osa oli matkalla kiireisen näköisinä töihin tai kotiin. Ilta oli vasta alkamassa, mutta totesin, että kaupungin syke sai elää ilman minua.

Istahdin siis junan penkille. Vastapäätäni tuli hetken kuluttua juomiin notkahtanut mies. Hänellä oli kysely- ja ehkä uhmakausikin menossa. Kuuntelin sujuvasti kaveria ja vastailin välillä liian uteliaisiin kysymyksiin.

Kuuntelin kuinka nuori nainen antoi kahdelle tuntemattomalle ilmaiset ruisleivät. Sellaiset, jotka töissä oli täytetty aamulla, mutta jotka piti heittää roskikseen putiikin suljettua. Samalla ymmärsin, että ne tummempihipiäiset junalaiturilla taisivat syödä juuri tämän tytön antamia eväitä.

Pysähdyin metsätien varrella ja poikkesin polulta keräämään kimpullisen valkovuokkoja.

Kotona annoin kukille vettä ja kynttilälle liekin.

Laitoin levyn soimaan ja istahdin matolle.

Ihmettelin kuinka nopeasti nupussa olevat kukat avautuivat sisällä.

Ja totesin, että kyllä on kesyä

tämä keski-ikäisen naisen

perjantai-illan huuma ;-)