Laitan ovet nukkuville kiinni, ja siirryn tuijotteluvaiheeseen.
Piha on täynnä rastaita. Ne nyökkäävät villisti kohti ruohikkoa ja nappaavat saaliin. Uskomaton liuta rastaita.
Sitten mietin koiraa.
Ei! Parempi miettiä jotain muuta. Ja tuijottelen taas rastaita. Siirrän katseeni koivuun, joka on jo keltainen. Se aina ensimmäisenä vihertyy keväällä ja nyt elokuun vielä ollessa puolessa välissä jo kellertää. Ei voi olla totta.
Koira.
Taidanpa ottaa lasin viileää vettä. Se varmasti herättää mut.
Koira, se vois olla kiva...
Nyt kyllä teen jotain muuta! Avaan telkkarin ja siirryn uuteen Sherlockiin, josta olen innoissani. Vie mies ajatukseni muualle, vie analyysiin ja kuvapankkiin.
Niin saan taas itseni kasaan ja vietän mielenkiintoisen elokuvallisen elämän.Sitten ovi aukeaa, sumea pörröinen ilmestys herää tähän maailmaan.
Huomenta kulta!
Ja palaan ajatusleikkiini:
Koira, se vois olla kiva juttu. Mutta ihan totta, mä olen vannonut jo vuosia sitten, ettei sellaista meille voi tulla. Voisiko? Miksei? Jaa. Ehkä. Täh! Ei.
Voih.
Komean boheeminkin voisi heittää kotona pihalle milloin vaan, mutta koiraa ei. Enkä koskaan voisi luopua siitä ilman suunnatonta itkua...
Ehkä mulla on oikeasti kuumetta, pitää hakea mittari ;-)
Varoitus on siis paikallaan: Älä hanki kesäboheemia!
VastaaPoistaHahaa -Pitääkin olla varovainen =D
PoistaBirgitta, koira on ainoa uskollinen ja pyytetön elämässä. Kun Olga lähtee en tiedä, miten selviän. Hän on minulle Unforgettable.
VastaaPoistaMutta koira vaatii aikaa ja seuraa. Koira on laumaeläin ja hänen laumansa on perhe. Meillä on naapurustossa koiria, joilla ei ole ketään päivisin koiran seurana ja koirat itkevät ja valittavat kuka juoksunarussa, kuka aidatulla pihallaan. Koirat, joiden perheessä perhe on päivisin poissa, käytännössä nukkuvat koko elämänsä. Elävät vain lyhyen aamulenkin ja vähän pidemmän iltalenkin. Viikonloppuisin monilla perheillä on menonsa.
En ole viiteen vuoteen käynyt Hesan kirjamessuja pidemmällä. En sen jälkeen kun olimme kaksi viikkoa Itävallassa ja Olga masentui siitä syvästi, vaikka oli tutulla naapurilla, jossa irlanninsetteri, joka oli hänen paras kaverinsa. Kadun sitä reissua. No, pääsin sen jälkeen kaksi kertaa vielä jonnekin, Zürichiin ja Decenzanoon, mutta piti saada oma perheenjäsen eli kiireinen tyttäremme kotolaiseksi. Vain siten se sujui.
Tuo kuvan boheemi voisi olla kiinnostavaa seuraa, eikä sitten tarvisisi miettiä hänen jälkeensä, että näkeekö enää tunnelin päässä valoa.
Fever...ihana biisi!
♥
Muistelenkin, että sinulla on tiivis elämä Olgan kanssa. Meillä oli aikoinaan koira, joten tiedän mitä se tarkoittaa, vastuuta ja rakkautta, aikaa ja sitoutumista. Kaikki se hyvä ja kaunis mitä koiran kanssa saa, sitä pitelen nyt puntarissa.
PoistaPS. Ellen olisi tänään nauttinut varmuuden vuoksi 'kuumelääkettä' olisi kuvan boheemi vienyt minut mennessään. Suurensin kuvan ja sitten oli aivan pakko ottaa hänet 'kokoelmaani', jonne en suinkaan kaikkia kelpuuta.
VastaaPoistaMiten sää saat mut kirjoittamaan tämmöisiä ja ihan ilman viiniä!
Meissä taitaa asua samanlaista verta. Ihan helpostikin syttyy ilman viiniä... ei tarvitse kuin kuvitella vähän, heh ;-)
PoistaHmm, mielenkiintoista ajatusvaeltelua... Ja uusi Sherlock, ehdottomasti kyllä. Mitä tulee nimenomaan tuohon kuvan upeaan ja pianoa soittavaan boheemiin, mikä ettei, mutta vain vähäksi aikaa. Eli kesäkissaksi kelpaa, koiraksi tuskin muuttuisikaan...:)
VastaaPoistaEikö olekin viehättävä tuo uusi Sherlock, jäin heti nalkkiin ja nyt jo ulisen kun kuulen sarjan loppuvan ennen kuin pääsin alkuunkaan. Boheemista ei saa tosiaankaan koiraa, mutta hyvältä näyttäisi sekä piano, että kaveri tuossa olkkarin nurkilla. Saattaisi pitsit saada kyytiä ;-)
PoistaJos miettii itselleen vakavasti lemmikkiä, koira on ehdottomasti paras vaihtoehto. Juuri edellämainituista syistä! Itse olen hoitanut koiria ja siivonnut niiden jätöksiä enemmänkin kuin ehkä olisin halunnut... entisessä elämässäni, joten en juuri nyt haaveile ko. lemmikistä.
VastaaPoistaMutta sanonta: koira on ihmisen paras ystävä, on niin totta. Eikä noin hienoa haavetta kannata heti hylätä, eli onnea sille Birgitta... :)
Joo, olen vähän samalla kannalla, mikä sen parempi kuin koira ystävänä. Onko sen aika meillä juuri nyt tai milloinkaan, on se oikea kysymys. Onneksi on kokemusta koirasta, isosta sellaisesta, joten ihan tyhjillä antimilla ei päätöstä tarvitse tehdä. Mutta kyllä täytyy sanoa, että nämä kuumeet on omituisen yhtäkkiä syttyviä ja hurjan vaikuttavia.
Poista