Yön sade on rummuttanut hiekan pinnan pisaroin. Minun paljaiden jalkojeni jäljet tekevät omaa pitkää maalaustaan hiekkaan. Tasaista ja hiljaista.
Katson kuinka aallot saapuvat matalaan rantaan ja seuraan miten naurulokit lepäävät laineilla kuin pienet paperilaivat. Kahdeksan pientä elävää meren sylissä... Yhtä helposti ne keinuvat kuin minä astelen hiekalla. Kuuntelen meren ääntä, kuuntelen askeleitani ja sitten kuuluu vieno erilainen syke.
Se leijailee pienestä teltasta rannalla. Epätodellisen huumaava tunne valtaa minut, kun lähes autiolla rannalla kuuluu hiljalleen musiikkia.
Bossa novaa. Rentoa ja kaunista bossa novaa.Ja askelten keinuessa tahdissa minä sivuan sävelet ja ne siirtyvät taakseni. Musiikki hiljenee, se katoaa kokonaan.
Elämääni kuuluu taas vain aaltojen äänet ja katseisiini osuvat satunnaiset ohiajavat pyöräilijät tai vastaantulijat.
Kilometrejä rantaa.
Ihmeellistä
Oi, olen lukenut paljon Jurmalasta. Miten uskomattoman kaunista ja miten pitkälti.
VastaaPoistaKuulostaa lomalta...
♥
Oli aivan ihmeellinen paikka, majoituttiin pieneen paikkaan Pumpurin aseman lähelle, itse juna-asema oli suoraan kuin 50-luvulta. Luin matkalla Paluu Rivertoniin ja se sopi kuin nenä päähän. Toisaalla kahdella tavalla ;-). Kuten Jurmala niin kyllä Paluu Rivertoniinkin oli säväyttävä. En muista milloin viimeksi olisin vetänyt niin syvään henkeä viimeisen sivun jälkeen. (Onneksi siitä oli aikaa, kun olin lukenut kirjasta mitään sisältöön liittyvää, joten luin sen vaan tietämättömänä mistään alusta loppuun.)
PoistaSuurkiitokset kirjasta Leena =)
Upeasti sanoilla vangittu lyhyt hetki, ainutlaatuinen, tässä ja nyt. Lomaa vapaasti ajatella, vaikuttaa peräti onnistuneelta irtiotolta...:)
VastaaPoistaKiitos Pitsit sekaisin =) Jotkut pienet hetket on niin pysäyttäviä, että ne jää elämään muistiin vielä pitkään.
PoistaEräänä iltana tuli raju ukonilma, kun oltiin kävelty kauas rannalla. Mustat pilvet lähenivät meitä, kuului jyrinääkin. Kun linnut lähtivät paikalta pois sanoin, että meidänkin on parempi siirtyä lähemmäs majapaikkaa, mutta miehet... eihän niitä saanut vauhtiin. Lopulta hiekka pöllysi ja vihmoi meitä eteenpäin, olin kuulema kuin beduiini juoksemassa hiekkamyrskyssä ;-)
Näitä on hauska muistella, ja tuo ukonilma kyllä hiukan nauratti siinä ukonilmallakin =D
Olette ollu reissun päällä. En ole käyny koskaan tuolla, ois varmaan upea kävellä oikeesti pitkää hiekkarantaa ja ukonilmakin olis hieno kokemus noin upealla rannalla. Onko tuo lähellä Riikaa, olitteko sielläkin?
VastaaPoistaRiikasta Jurmalaan kesti "paikallis"junalla sellaiset 40 minuuttia, hinta oli alle 2e (eli ei mitään). Junamatkat oli hauskoja, niitä teimme pienemmilläkin matkoilla. Riikan vanhassa kaupungissa käytiin pariin otteeseen. Siellä oli kaunista. Meidän pikku paikassamme oli upeita vanhoja puutaloja pilvin pimein, olisit saanut siellä upeita valokuvia vaikka miten paljon. Laitan ehkä jotain kuvia tänne, jos saan tekstiä tai jotain muuta ideaa tueksi.
PoistaHiekkarantaa oli n. 30 km, koska alue taisi olla jotenkin suojeltua, siellä ei ollut kuin siellä täällä pieniä telttakioskeja. Yksi rantaravintola oli 5 km:n matkalla (sen edessä rantahiekalla näimme häävihkimisen) ja yksi rannalla oleva hotelli oli tuolla matkalla, joten voit kuvitella miten ei-turisti-rysä tuo paikka oli.