Kuka mitenkin juhlii

Eilen minä istuin hiljentyvässä toimistossa
huoneessani keikkui violetti ilmapallo
ja herkullisen munkin tuoksu leijui vienosti ilmassa.

Toiset lähtivät ja huikkasivat mennessään toivotukset,
sellaiset joilla menojalka vipatti
tai joilla koti oli vielä viimeistä silausta vailla.

Minulla ei ollut kiire, koti odotti minua.
Hiljaisuudessa sain tehtyä yhden jos toisenkin asian pöydältäni ja mieleltäni. Välillä ajattelin tulevaa iltaa, jolloin saisin olla rennosti ja hyvillä mielin.

Sitten kun aika sai
minä laitoin toiset kengät jalkaan
ja kopisuttelin bajamajojen ohitse
ja seurasin pikkuruisia kasvoja isojen ilmapallojen kanssa.

Mietin, ettei kotona ole varmaan kuohuvaa, eikä kauppaan enää ehdi mitenkään. Mutta mitäs siitä, jos jaksamattomuus olikin iskenyt meihin eläviin. Jotain ruokaa on aina kaapissa, ikinä ei olla vielä kuoltu nälkään ja skoolata voi vaikka raikkaalla vesihanan vedellä.

Tänä aamuna houkuttelin siipan viidentoista vuoden paussin jälkeen kaupungille katsomaan tallattua nurmea, kallion muotoja, iloisia kasvoja, valkoista hattumerta. Niin siistiä juhlintaa oli hauska katsella ja piti oikein ääneen pohtia: olimmeko nuorina noin rauhallisia ;-) Kuulimme laulun riemua ja retuperän vpk:n soitantaa, sitten aloimme soida itsekin.

Kun eilinen kuohuva oli niin kapeaa, päätimme jonottaa vahvempaa. Ja niinpä voin nyt toivottaa kuplivana

Oikein helmeilevää ja raikasta toukokuun ensimmäistä päivää!

Valkovuokot ovat jo kukassa =)