minä nousen
ja ulkorappusilla kiedon pitkän mekon helmoja ympärilleni.
Jos ei kuulu edes nukkuvan tuhinaa, niin mitä kuuluu...
Ei tuulen huminaa, ei yhtään mitään.
On pelkkä hiljaisuus ja oma hengitykseni, pieni ihmettelyn aiheuttama tauko ja sitten kuulen pääskysen liverryksen. Se on istuu paikallaan sähkölangalla ja laulaa taivaallisen kauniisti. Huomaan toisen lentävän pellon päällä. Heinäsirkkakin osallistuu aamuheräämiseen ja vilja heiluu vienosti mukana...
Ja kivirappusella minä istun ja olen. Olen ja olen vain. Kunnes kehoni nousee venyttelemään aamun kirkkauteen, kurkottaen kohti aurinkoa ja kumartaen kohti maata. Venyn oikealle keinulle ja vasemmalle marjapensaille, jotka houkuttelevat hurmaavina puoleensa.
Mietin voiko marjoja syödä liikaa. Ei kai sellaista mahdollisuutta ole.
Ja kohta minä käsi täynnä herukoita kävelen vanhaan pihakeinuun kuuntelemaan miltä marja kuullostaa kun sen pinnan puraisee ja mehu tirskahtaa :)
Hekumallista!
Tunnelma kiireettömästä, ihanasta kesäaamusta. Tuollaiset hetket on hyvä painaa mieleen ja kaivaa esiin, jos syksy tai talvi vetää mielen mustaksi.
VastaaPoistaNautitaan marjoista ja kesästä, nythän on vielä täysi kesä....=)
Kyllä, nautitaan tästä. Ollaan itse mehulinkoja ja vitaminoidutaan kunnolla. Minäkin löysin täältä perhospaikan viimeinkin.
VastaaPoistaOikein upeita päiviä sinulle :)