Kosketin mustaa kangasta
niin pehmeää
paljon puhuvaa.
Hamusin varren toiseen kämmeneeni
ja vasempani ojensin vapaana.
Sametti liukui vartta pitkin
kevyesti kuin lämmin vesi iholla
ylitse terävän kyynärpääni.
Se humallutti oloni hetkessä
saaden minut hehkumaan.
Tunsin mustan kauneuden kapealla ranteellani.
Kadotin ikäni
katsoin sormiani
niiden tummanpuhuvaa siroutta
ja hämmästyin himoani suureen koruun.
Suurta ja näyttävää tämän heikon ja kapean rinnalle.
Minä halusin koko paketin
täydellisyyden ja upeuden.
Minä etsin, kolusin, kaivoin ja pengoin...
eikä paria löytynyt,
ei minulle...
Jäin kaipuun kouriin
vaille naiseuden verhoa
kiinteää tunnetta
silkin ja sametin kosketusta.
Kaunista mustaa.
Vaillinaisena riisuiduin paljaaksi
Enkä halunnut enää korujakaan...
Hieno runo (ja kuva) taas Birgitta:)
VastaaPoistaKiitos Jael =) Nyt on hiljainen viikko tässä talossa, joten toivon niin kovasti, että suti heiluisi ja väriä levittyisi taulukankaalle, joka on odottanut kohta puoli vuotta...
PoistaSaa nähdä miten naisen käy ;-)