Keittiön pöydän äärelläpoika pelasi tietokoneella ja availi samalla herneenpalkoja.
Pöydän päässä minä putsasin mansikoita.
Ja kohta mies tuli keiton teosta myös kekkereihin.
Hän otti herneenpalon,
napsautti sen hauskasti
ja heitti herneet suuhunsa.
Naps viuuh,
naps viuuuh,
naps viuuh ...
ja nuorimies siinä vieressä:
naps viuuh,
naps viuuuh...
Jättäkää mullekin!
sanoin jo hädissäni, sillä näin vain lenteleviä tyhjiä palkoja, enkä millään halunnut jättää mansikoiden puhdistusta kesken.
Mies sitten ystävällisesti ehdotti, että hän voi kuoria minulle herneet astiaan, jotta voin napsia ne siitä suuhuni. Ja minä tajusin: Ei, en halua niin.
Herneen syönnissä on nimittäin hauskinta juuri tuo: naps- aukaisu, varovainen kurkinta palon sisään - onko siellä pelottavia matoja. Tämän jälkeen vielä herneiden vetäminen kämmenelle ja rennolla käden liikkeellä -viuuuuh- heitto suuhun. Ja sitten vasta antaudutaan rouskutteluvaiheeseen.
Eikö niin?Ja se toinen herkku, mansikka, sitä pitää puraista tai leikata pienemmäksi, jotta punainen liha tirskahtaa, makunystyrät heräävät ja mansikka sokeroituu moninkertaisesti.
Jep, kyllä näin on =)
Mikään ei voita tuoreita mansikoita! :)
VastaaPoistaOlet niin oikeassa. Ja nyt on mitä parhain mansikkahimon aika =)
PoistaJuuri tuollaista herneiden syönti on! En ole vielä tälle kesälle herneitä maistanut, ohoh, miten näin on päässytkin käymään. Mutta otanpa niitä torireissulla ja manssuja kanssa. Suloista kesän jatkoa Birgitta....=)!
VastaaPoistaEilen käytiin keräämässä mansikoita niin paljon, että jokapaikka kotona tursuaa nyt punaista kesäherkkua. Pitää kehitellä erilaisia säilöntämahdollisuuksia kun pakkaseen ei millään mahdu enempää...
PoistaOIkein makoisaa ja ihanaa kesänjatkoa sinullekin!