Viikon top 5 työn lomassa

Maanantaina
mietin voinko niellä ylpeyteni ja mennä töihin vaikka lähtiessäni uhkasin palata vasta kun lämpötila oli iholleni sopiva. Aamupöpperöisenä annoin itselleni luvan olla erehtyväinen ihminen. Laitoin lämpimät vaatteet päälleni, vedin hupun pääni suojaksi, avasin sateenvarjon ja astelin märkään ja kylmään ulkoilmaan.

Loma oli ollut hyvä, sillä huomasin askeleeni olleen hitaampi ja letkeämpi kuin tavallisesti. Työpäivä meni hymyillessä ja rennolla mielin. Minä ihan ihmettelin asiaa ja kuiskasin itselleni: Mielenkiintoista ;-)

Tiistaina
rehkin pitkän työpäivän. Olin syönyt vain surkean lounaan, sillä ruokalassa oli selleripäivä. Niinpä iltapäivällä työtäni häiritsivät ajatukset, tai paremminkin mielikuvaharjoitukset, kun kävin läpi askeleeni kotiovelta jääkaapille, näin silmissäni kaikki olemassa olevat ruoka-ainekset ja järjestelin ateriaani valmiiksi. Kun vihdoin sain kotioven auki ja astuin eteiseen kuului keittiöstä lausahdus: Otatko halloumisalaattia? Voi jestas sentään, kyllä minä niin onnelliseksi sillä hetkellä tulin =D

Keskiviikkona
nukahdin taas töiden jälkeen sohvalle. Mies sanoo, että minulla on tiistai-päivän jälkeinen väsymysuskomus, mutta mikäs uskomus se sellainen on, joka aina vaan toteutuu ;-). Olin tehnyt omien töiden lisäksi lomille lähteneen kollegan hommia ja joutunut käyttämään pientä päätäni oikein tosissani. Ei siinä muuta tarvittu kuin kotiintulokahvin nautiskelu, katsahdus lempeän punaiseen sohvaan ja samantien torkahtaminen.

Illalla siippa houkutteli minut juoksulenkille (viime kerrasta olikin kulunut noin vuosi). No minä laitoin upouudet ale-paljasjalkalenkkarini jalkaan ja vedimme ihan pikkuruisen lenkin. Tästä se alkaa, sanoin mielessäni ja siinä olinkin oikeassa...

Torstain
vastaisena yönä minä kuuntelin kuinka lihakseni olivat edelleen lenkillä ja aamulla mietin kaksi kertaa, että millähän jaloilla meinasin lähteä töihin. Hips hips hips minä etenin mittarimadon tapaan pitkin kaupunkia, kun pohkeet ja päkiät harasivat kaikkea liikettä vastaan...

Illalla nuorimies kertoi, että se oli imuroinut kotona. (Minä nolona mietin, että kuinka en ollut huomannut, mutta kuinkas sitä mitään näkee, jos vain nukkuu sohvalla...) Ja kyllä minä taas olin niin onnellinen. Miten voikin yksi lause tehdä naisihmisen pelkäsi hymyksi ja hiusten pörröttelijäksi =D

Perjantai-aamuna
näin pitkästä aikaa asemalla miehen-joka-lukee-lehteä. Hän on kulkenut kanssani vuosia samoilla aamujunilla, mutta nyt aikataulumme ovat olleet kuukausia ristissä. Jossain vaiheessa aloimme tervehtiä toisiamme ja niinpä eilenkin sanoimme hyvät huomenet ja hymyilimme leveästi. Sitten astuimme junaan ja istuimme kumpikin minne halusimme. Kaveri varmasti heti avasi lehtensä, kun minä taas istuin kuuntelemassa musiikkia ja mietin syntyjä syviä, kuten tervehtimistä: Minut on opetettu jo pienenä tervehtimään tutut sekä vieraat, myös nämä kaupunkilaisnaapurit. Tervehtiminen on kiva juttu. Se ei velvoita sen enempään, mutta sillä voi osoittaa huomaavansa toisen ihmisen.

Mutta jos ei uskalla sanoa mitään, niin sanatonna voi vaikka hymyillä. Sekään ei maksa mitään. Ihan se on ilmaista. Ja siitä saa todella hyvän olon itselleenkin =)

No nyt on kuitenkin minun työviikkoni ohi. On viikonlopun alku ja lauantai. Voin aloittaa listani viikonlopun top vitosista...

Sää näyttää ulkona olevan kaunis ja lämmin. Nautitaan tästä päivästä!