Kesäretkellä

Hei ystäväiseni,

terveiset täältä maaseutumatkaltamme. Olemme nauttineet olostamme täysin rinnoin, ihailleet paikallisten vieraanvaraisuutta ja nähneet yhtä jos toista ihmeellistä. 

Ajelimme ensin pariin isoon kaupunkiin (olin tiukkana enkä ostanut mitään), mutta huomasimme kaipaavamme enemmän rauhaa. Pienemmässä J:n kylässä vuokrasimme maatilalta itsellemme torpan. Mökkiä reunustavat vehnäpellot ja isäntä on tehnyt pienen polun peltojen lomitse rantaan. Vilja ei ole vielä valmis, mutta kyllä sielu niin lepää kun keinuvaa viljapeltoa katsella olen saanut. 

Olemme saunoneet hatarassa pikkuisessa rantasaunassa ja ihailleet punaisena loimottavaa auringonlaskua. Ja joka päivä uimme kalojen kanssa yhtenä suurena perheenä. Iso hauki polskii rannassa, muttei se ole vielä varpaasta palaa ottanut. 

Järvessä huutelee satunnaisesti härkälintuja ja pihassa lentelee pääskysiä. Olen ihastunut niiden laulantaan. Jos osaisin yhtä hyvin, olisin varmaan jo uusi lailakinnunen. 

Pikkuruisessa K: n kylässä oli menneellä viikolla latotanssit ja viereisellä pellolla sai kisata 14 hv:n Massey Fergusonin käynnistämisestä kammella. Ei tällainen kaupunkilainen kehdannut siihen komeuteen koskea. Olisivat vielä nauraneet, nuo maatalon isännät. 

Metsästä löysimme tänään mustikoita. Syönniksi varten vain. Mistä tulikin mieleeni, kun P:n kylän kauniin keltaisessa puutalon kahvilassa olimme yhtenä päivänä nauttimassa kahvia ja kanelipullaa -kyllä oli voilla ja sokerilla oikein tehty. Siellä emäntä kertoi kovalla äänellä kylän naisille kuinka se oli ajanut ulkomaalaiset mustikanpoimijat mailtaan pois. Oli lapsenlapsikin pelästynyt mummon huutoa niin kovin, että näki painajaisia seuraavana yönä. -Eihän asia tietysti minulle kuulunut, mutta ajattelin etteikö metsämarjaa riitä kaikille? Olin kuitenkin hiljaa ja päätin nautiskella pullastani... olisi se topakka emäntä voinut viedä pullani pois...

Yhden huoltamon kupeessa vanhempi mies myi hienoja mopedeja. En ostanut menopeliä, kun autolla on helpompaa. Siellä latotanssipaikassa oli muuten näytillä avo-Lada. Siinä vasta oli auto. Kaikkea kummallista olivat kirjoittaneet auton peltiin: 

  K: Miksi kutsutaan avoladaa?  V: Roskalaatikoksi.

  Puskurissa luki: Varo sinkoilevia varaosia. 

  K: Miten kaksinkertaistat Ladan arvon?  V: Täytä tankki. 

  K: Miksi Ladassa ei tarvita navigaattoria?   V: Koska sillä ei kuitenkaan pääse perille. 

Eli kuten huomaat, hyvin meillä on mennyt. Toivoin niin ehtiväni Jklään uuteen hattukauppaan, mutta se reissu täytyy jättää seuraavaan kertaan. Säästämäni rahat siis ovat vielä kuluttamatta ;-)

Nyt meillä alkaa olla matkaeväät syöty. Olen varmasti jo kotona kun tämän luet. Tomaatintaimenen laitan auton katolle matkalaukun viereen. Siinä on jo monta hienoa raakiletta -tomaatissa siis :)

kesäterveisin,
Birgitta