 |
| suunnilleen näin se meni |
;-)
Vaihdoin kadun toiselle puolelle, jotta saisin ihailla Minna Parikan kenkäkauppaa. Näyteikkunan edustalle oli kuitenkin parkkeerannut pari turistinaista, joten korkokengät ja iloiset värit jäivät näkemättä ja minä jatkoin pitkillä askeleilla eteenpäin.
Kluuvikadun kohdalla silmäkulmani huomasi vihreän vavan. Käänsin päätäni auringon suuntaan ja mitä näinkään.
Siinä Kluuvikadun kulmassa istui parrakas mies jakkaralla. Kaveri piteli tyynesti vapaa kädessään. Siima laskeutui viemäriin, jonka kansiluukku oli nostettu asfaltille. Ja siinä maassa oli avonaisen viemärin vieressä oli kaksi mahtavaa vonkaletta.
Voi jösses sentään. Eihän siinä voinut kuin levittää hymyn huulille ja jatkaa matkaa pysähtymättä, sillä perille oli päästävä ajoissa maksoi mitä maksoi. Ja voitte kuvitella miten mua harmitti, ettei mukanani ollut kameraa.
Mutta voihan olla, että jonain päivänä vikkelät koipeni vilahtavat jossain piilokameraohjelman pätkässä =)
Sinulle sitten sattuu noita hauskoja pikkujuttuja! Täällä saaressa päivän erikoisuus on haukka, joka istuu partsin kaiteella.
VastaaPoistaSinut on haastettu! Muistin juuri kykysi. Ja se on ihan helppoa: Ykkönen, toka ja viides rimmaavat, sitten kolmas ja neljäs.
♥
No eikö olekin hullua, mihin kaikkeen sitä voi törmätä =) Parvekkeella istuskeleva haukka olisi siipan mielestä mahtava juttu. Ja kyllä minäkin sitä seurailisin mielelläni.
PoistaOlikohan toissa talvena kun lähdin etsimään miehen kanssa lapinpöllöä, joka majaili täällä lähistöllä. Isossa männyssä se majaili ja katseli meitä kiikareilla ja putkilla töllötteleviä ihmisiä. Oli sitten molemmilla ihmeteltävää =)
Minä nyt sitten alan miettiä runoja uudella tyylillä. Sinun olivat niin mahtavia, että tuskinpa yletän läheskään tasollesi.
Halit!
Usko pois, näkemäsi vapamies oli enne joten valmistaudu - jotain suurta on tulossa! ;D
VastaaPoistaEhdottomasti jotain ihmeellistä ja kummallista on tapahtumassa. Jään innolla odottamaan =)
PoistaKoitpa melkoisen surrealistisen näyn, erikoisiin näkyihin tottumaton olisi varmasti tunnustellut pulssiaan ja päätynyt psykologin juttukaveriksi. Ja eihän se kameran pentele ole koskaan kaupungilla liikkuessa helposti käsillä. Piirros auttaa huomattavasti, mutta se kuva... Elämä sitten aina pääsee yllättämään, hullunkurisia sattumuksia ja surrealistisia performanseja, mitä muuta elämältä voisi vaatiakaan. Virnettä suupieliin ja ei kun menoksi...:)
VastaaPoistaKyllä siinä tuli mieleen Dalin viikset ja pitkäjalkaiset norsut ;-) En ole vielä varannut aikaa psykologille, mutta kenties työkaverit ovat, heh heh =)
PoistaYllättävä tilanne kieltämäti....=) Olisi ollut kuvaamisen lisäksi mukava jutella kyseisen kalastajan kanssa, sen verran erityinen kalastuspaikka hänellä oli.
VastaaPoistaNiin, miten ihmeessä jäi kamera matkasta. Mietin jälkikäteen kuinka en edes huikannut kaverille mitään kommenttia kalastuspaikasta. Takaisin tullessani mies oli jo lähtenyt kalakeiton tekoon ja viemärinkansi oli tiukasti paikallaan.
Poista