Neljä päivää usvassa

Näen suljettujen luomieni alla valkoista ilmavaa tilaa, jossa kulkee lauseita

..... elämä on       k a u n i s            rakkaus on . . .     j o k a p a i k a s s a       ... k a i k k i on hyvin...

Nukun vain tunnin pätkiä. Se ei edes ärsytä. Niin se vain nyt on, sanon itselleni ja vaivun taas tilaan, vaalean harmaaseen. Olen jossain sisälläni, keuhkoni rakkuloissa tai ehkä kukkakaalissa.

.... elämä on   r a k k a u s .....    Niin, minä olen tämä sama energia....   i h m e e l l i s t ä

Olen saanut jo lääkkeet. Kuume on laskenut. Öitä en saa edelleenkään nukuttua, mutta jossain unen rajamailla olen nyt vihreän lehden ruotiosien sisällä sukeltelemassa

    ... mahtavaa . . .    elämä on . . .          r a k k a u s     Vau!     ...

Mies on palannut juuri matkaltaan kotiin. Sillä oli hieno reissu (varsinkin kun en ilmoittanut sairastelustani), se katselee ja kuuntelee minua ja halaa lempeästi.

Minä liitelen edelleen. En tiedä haluanko koskaan palata täältä kirkkaasta ja syväsukeltavasta olotilastani. Jos olen ollut jossain välitilassa, missä lie sielunmaailmassa, niin toivon, että tila jää minuun pysyvästi.