Aivan vapaasti ja hillittömästi

Aamulla aikaisin ympärilläni kuuluivat unien äänet
ja ilma oli kovin mustanpuhuva.

Nousin kuitenkin viikon parhainpaan päivään
ja hipsin hiljaa keittiöön.

Kun katsoin alkavaan aamuun,
pihalampun alta lentäviin lehtiin
ja puiden oksien villiin liikkeeseen,
olin hämmentynyt yöunistani,
pöpperöinen nestevajauksesta
ja iloinen tulevasta päivästä.

Lauantai,
se on viikonpäivistäni rakkain.
Kaikki on edessäni,
hetken vapaus
vaikka vain kaksi päivää
olla kuin ellun kana.

Niinpä minä vapaana kaikesta katselin ulos. Ihan vaan ihmettelin maailmaa itsekseni. Kun jatkuvasti vain tuulla rojusi
ja tuntui, että tämän viikonlopun aikana viimeisetkin lehdet lähtevät puista, minä ajattelin olevani nuo puut. Halusin antaa oksieni heilua yhtä hillittömästi, keinuttaa runkoa sivulta toiselle ja päästää kaikki lehdet, vanhat ja aikansa eläneet irti. Maatukoot minusta kaikki turha ja tulkoon talven pakkaset ja satakoot kirkkaat kristallikiteet päälleni. Minä alan kuulkaa olla valmis tähän muutokseen.

Aijon tänä viikonloppuna heilua kotona ja puistella pölyt itsestäni. Kenties imurinvarren kanssa taikka sitten en. Mutta varmasti hoilaan kovaa ja korkealta ja vemputtelen itseäni niin, että kaikki istumisen ja tietokoneilun vaivat saavat tuta.

Ja se hetki on nyt.
Nyt kun perhe katosi talosta, minä aion hillua vähän aikaa ympäri asuntoa villi virnistys naamallani. Vapiskaa naapurit ;-)