Koska luulen, ettei tämä valtakunta huomenna saa jäädä kotiin ihailemaan myräkkää, puiden vinoja runkoja,oksien riehakasta heiluntaa ja kammoamaani kaatosadetta, niin valmistaudun henkisesti huomiseen 20m/s tuuleen ja sateeseen...
Myrskyyn voi aina tehdä esivalmisteluja, kuten kevyenä alkulämmittelynä taistella aamulla vaatekaapin ja omien kehotuntemuksiensa kanssa siitä, mikä vaate tuntuu mukavimmalta yllä.
Kaunistautumisrituaalien, hammaspesun ja pienen ratkaisevan meditointihetken jälkeen tämä nainen suojaa itsensä ulkovaatteilla niin, että vain nenänpää näkyy mahdollisille vastaantulijoille.
"Älkää luulkokaan, että antaisin kosteuden koskettaa hipiääni", vakuuttaa naisen olemus, kun hän astuu rappukäytävästä ulos. "Taistelen maailman vaakasuoria sateita vastaan hamaan loppuun", hän manaa avatessaan sateenvarjonsa.
Kun kymmeniä kertoja varjo on kieputettu ylösalaisin ja alasylöisin, saatu olkapää irti kuopastaan, tukahdettu sata rumaa sanaa ja kenties päästetty pari irti, niin kenties on aika antaa sateenvarjon lentää vapaana muiden sateenvarjojen kanssa korkealle ilmaan ja kauas pois.
Antautumisen ja luovuttamisen ero on hiuksenhieno. Jos antautuu luonnolle se on virran mukana menemistä, jos ajattelee luovuttavansa, tuntee antaneensa jotain omaa pois. Harmaita hiuksia ei kannata kiskoa päästä, ne voi aina värjätä...
Kun siis huomenna myrsky voittaa ja sokerista luodut antautuvat, niin suotakoon naisen olla taistelunsa näköinen (kuin villipedon perä töihin tullessaan). Olkoon otsatukka puoliksi kiharainen ja muu tukka piikkisuora, vettävaluva spaghettiläjä. Koristakoon sitä kastanjapuun oksa paremmin kuin mikään pinni konsanaan. Litisköön jokainen askel niin, että pitkä vana syksyn lehtiä, kastematoja ja kuravettä kulkee kimmeltävänä laahuksena perässä.
Voithan aina sanoa käyneesi kampaajalla laittamassa luonnollisen näköisen suolamerikampauksen, koska olet ajatellut aloittaa uuden harrastuksen: surffaamisen. Ja eikö MeNaisissa juuri kerrottu, että märkä-vaate-tiistai on uusi casual-friday...
* * *
Jos huomenna kuulette omituista kiljuntaa, niin se todennäköisesti olen minä huutamassa kilpaa taivaan kanssa ;-)
Meillä on myrskyt vielä edessä,ehkä loppu-tai alkuvuonna.Hih,voin ihan kuvitella sinut siellä kiljumassa tuulen tahtiin;D
VastaaPoistaMyrskytuulia on hienoa katsella sisätiloissa. Nyt tuulet ohittivat meidät yöaikaan ja taisivat laantua matkalla, sillä aamulla oli kovin rauhallista. En siis kiljahdellut ;-)
PoistaAsenne se on, mikä ratkaisee. Mitäs pienistä tuulen tuiverruksista ja jos on luonnonkaunis, niinkuin sinä varmasti olet, ei mittää väliä, jos kaikki ei ole ihan ojennuksessa. Ja sateenvarjot, ne on varmasti keksitty ihmisten kiusaksi. Kiitos hauskasta kirjoituksesta Birgitta!!! :) P.s. Toivottavasti selvisit hyvin siellä myrskyn kourissa.
VastaaPoistaOlet oikeassa, asenne ratkaisee =) Luonnonkauneuden jätän luonnolle, olen jo luovuttanut, heh. Onkohan sellaista toimivaa, kestävää, kaunista, pieneentilaan mahtuvaa ja katoamatonta sateenvarjoa keksitty?
PoistaSanonpahan vaan että myrskyn riepottelemassa naisessa on monta kertaa ripaus sitä jotain mikä ei suinkaan vähennä viehätystä vaan paremminkin lisää sitä..
VastaaPoistaValokuvissa olen joskus nähnyt sellaisia kauniita taistelukuvia kera nainen ja sateenvarjo. Muuten tunnen vain syvää myötätuntoa kulman takaa tuulitunneliin astuville sateenvarjon suojassa kulkeville =)
PoistaOlen huomannut, että villienkin myräkkäulkoilujen jälkeen, kun kaikki muu näyttää hurjalta ja kerrassaan märän sotkuiselta, silmät ovat äärettömän kirkkaat ja kauniit. Siitä iloitkaamme....=)!
VastaaPoistaTotesin tämän taas kerran todeksi patikoituani tuulessa ja tuiskussa ja vesisateessa kolmisen tuntia ja palatessani sisätiloihin. Voi niitä hiuksia, mutta mitä niistä, kun silmäni loistivat sillä hetkellä upeasti!
Ja niin uskon että sinunkin silmäsi Birgitta loistivat.....=)
Niin. Aivan. Silloin kun on asianmukaisesti ulkoiluun pukeutunut, niin säällä ei ole oikeasti mitään väliä. Silloin on mitä mahtavinta mennä ja kulkea luonnossa ja kenties jopa vähän pelätäkin jos ilma aivan hurjaksi muuttuu. Ja kun saapuu sisätiloihin ja parhaassa tapauksessa pääsee saunomaan tai takkatulen ääreen niin aahhhh... voisiko sen upeampaa ollakaan.
VastaaPoistaSuolamerikampauksesta tuli mieleeni, miten sain nuorena ja villinä vaaleat hiukseni vieläkin vaaleammiksi. Heti kun jäät lähtivät vaelsin koirani kanssa merenrantaan, kastoin hiukseni mereen ja sitten makasin laiturilla ja annoin auringon kuivattaa ne. Sperblodius jatkui myöhään syksyyn kiitos meressä sukeltelun.
VastaaPoistaMeranrannan naiset eivät tuulista ja sateista valita, vaan kävelevät nauraen vasten myrskytuulta!
Se lupaamani piristys siirtyy ensi viikolle, sillä sain muutama tunti sitten tiedon, että on pyhäinpäivä! R. huomenna poissa kaukana ja talo tyhjä ruoasta, kun meidän piti lauantaina. Äsken sitten vietimme masentavaia tunteja marketissa, mutta nyt selviämme ensi viikon alkuun;)
Rauhaisaa viikonloppua sinulle ♥
Olipas napakan hauskaa kerrontaa! Kuvauksesi myrskystä stailaajana on perin värikästä luettavaa! Kiitos siis suupielet nostattavasta tunnelmoinnista. Tuosta voi hyvin kuvitella myrskyn yllättämän naisparan tunnelmat.
VastaaPoistaKerran olen ollut metsässä hurjalla myrsyllä, kuun puut kaartuivat kuin heinät. Ja yöksi piti kömpiä telttaan puiden keskelle. Sinä yönä tuli nukuttua varsi huonosti, kun odotti kaatuvan puun rytinää. Aamulla tuuli oli poissa ja aurinko kutitti kulmakarvoja.