Sellainen lyhyt aika, jolloin ilma hämyilee ja ulkona värit hehkuvat syvinä.Minä laahasin jalkojani ylämäkeä kävellessäni,
tennareilla pöyhin koivun ja haavan kultaisia lehtiä,
tuijottelin puiden sadetta
ja samalla oloni oli hiukan haikea.
Mistä lie minut on tehty,
kun kaipaan rajatonta aikaa itselleni.
Mielessäni kasvaa pohjaton halu vain kävellä kuivan lehtikahinan keskellä
taikka maistella kuumaa lakritsateetä
tuijotella liekin keinuntaa suklaanruskeassa kynttilässä
kuunnella myöhäisen illan jazzia
ja kaivautua omaan sisäiseen maailmaani
kadota jonnekin pois
kauas käytännön asioista
varsinkin näistä päivätöistä...
Huomaan kuitenkin vain eteneväni ylämäen loppuun
ja käännyn asemalle päin...
Täällä on tapahtunut jotainsillä lehdet ovat värjäytyneet villeiksi
ja minä vaihdan omaa kanavaani.
Jos olen vastustamaton,
niin jaksan tämän.
Jos päästän kireästä halustani irti,
niin kevenen harmaasta kenties punaisen sävyyn.
Kevyemmin on kai helpompaa
ja ikä tuo kai hellyyttä omaan tylsyyteen
...
ainakin olen jo sitä ikäluokkaa
että minun pitäisi olla vastustamaton ;-)
Miten hieno runo taas! Ja minullakin on lakritsiteetä:) (ostin Tigerista kesällä,tosi hyvää!)
VastaaPoistaKiitos Jael. Nyt olen juonut viimeisetkin lakritsiteeni ja metsästänyt sitä lisääkissojen ja koirien kanssa pitkin kaupunkia. Lakristiteestä on tullut uusi herkkuteeni, joten minun täytyy varmaan tehdä nettitilaus, jotta pääsen taas nautiskelemaan siitä =)
PoistaNo sinähän olet vastustamaton ja koska tiedät Luostarissa käyneenä perin hurskaan luonteeni niin en rohkene tuoda julki kaikkia niitä kauniita asioita joita mielessäni on juuri tällä hetkellä ;D
VastaaPoistaVastustamattomuutta on monen laista ;-) Rentoa viikonloppua sinulle!
VastaaPoista