Marraskuun selätys - perhonen pääkallolla ja kuuma mies lavalla

Marraskuun viides

Kynttilä on minua pidempi. Kallon
silmäkuopat tuijottavat minua ahnaasti.
Pitäisiköhän olla huolissaan?

On lauantai. Herään viiden aikaan ja nousen ylös kuudelta. Mies on kurssilla koko päivän ja minä siirrän vanhalta tietokoneelta valokuvatiedostoja kovalevylle. Työ on ollut osa vitkuttelu-vatkuttelu-elämääni, mutta nyt se on tehty. 

Vielä kun saan kaikki kuvat myös uudelle koneelleni, kansioin ja nimeän ne "oikein", olen tyytyväinen.

Marraskuun kuudes

Herään ilokseni vasta seitsemältä. Päätä on särkenyt koko eilisen päivän, yön ja näköjään kipu jatkuu edelleen. 

Miehen vielä nukkuessa minä laittelen aamiaista. Sen syötyämme siipan pitääkin lähteä taas kurssille. Minä poden päänsärkyä aina vaan, mutta sovitusti hyppään puolenpäivän jälkeen ystävien autokyytiin ja menemme Amos Rexiin. Siellä on parhaillaan Hans Op de Beeckin näyttely Hiljainen paraati. Näyttely on upea ja päätän tehdä siitä oman postauksen. Laitan kuitenkin kuvan näkemästäni kallosta, joka voi tunnustella kivun sijaan perhosen siipien ilmavirtaa pinnallaan. Olen kateellinen!

Marraskuun seitsemäs

Menen toimistolle. Haen ensitöikseni keittiöstä kupin kahvia ja sitten käyn kehityskeskusteluun pomon kanssa. Annan täydet pinnat pomolle ajatustenvaihdosta, ymmärryksestä ja hyvistä lauseista. Opin tästä keskustelusta uusia kuvioita itsestäni. Työpisteelle palattuani taputtelen poskiani ja saan vähän väriä pintaan. Tänään on vielä pari työhaastattelua edessä.

Huomaan, että työkaverini on antanut minulle lahjaksi Jacquie Lawsonin sähköisen joulukalenterin. Sen asentaminen kotikoneelle aiheuttaa tänäkin vuonna parit ärräpäät. Onneksi kanssani asuu pitkähermoinen mies, joka tajuaa, etten aio antaa periksi. Saamme lopulta yhdessä ohjelman toimimaan. 

Marraskuun kahdeksas

Äiti tulee käymään töiden jälkeen. Varsinainen asia on villasukan sovittaminen, mutta kyllähän sitä ehtii aina kahvikupin juoda, varsinkin kun tarjolla on korvapuusteja. Kerron eilisillan ärräpäistä ja äiti tokaisee virneen kanssa: "kyllä olen huomannut, ihan sulla on temperamentti kuin isälläs". Naurun kyyneleet virtaa kun käymme läpi temperamenttikertauksia. Onneksi siippaakin naurattaa ;-) Äiti kyllä kehuu minua siitä, että osaan pyytää anteeksi övereitäni. Minä kehun vastapainoksi hänen kutomaansa polvisukkaa, se on täydellinen.

Marraskuun yhdeksäs 

Haen optikolta lukulasit ja opiskelen illalla.

Marraskuun kymmenes

Keskuskatu aamulla

Aamulla käväisen sairaanhoitajalla ja sitten menen toimistolle. Juttelen ensimmäistä kertaa livenä kahdestaan työkaverini kanssa, joka tuli meidän tiimiin puolitoista vuotta sitten. Tyyppi on mahtava ja ihan harmittaa, että vasta nyt, kun olen lähdössä pariksi vuodeksi pois pääsen tutustumaan häneen paremmin. 

Työpäivä toimistossa on kiva. 

Kotimatkalla haen postista tilaamani "kotihousut". Pidän Odd Mollyn vaatteista tosi paljon, heidän puuvillatuotteensa ovat hyviä ja pitkäikäisiä. Harmittaa, ettei heillä ole enää Helsingissä omaa liikettä, joten nyt kun tilasin heiltä netin kautta housut, niin kotona sovitellessani totean: Nämähän on aivan liian isot! Höh!

Marraskuun yhdestoista

Nuorimies tulee palauttamaan autoa. Yhtenä pitkänä pötkönä me lötkötellään ja rupatellaan sohvalla. Ja kun hän on lähdössä, minä annan äidin tuomiset nuorukaiselle mukaan kotiviemisiksi. 

Siippa osallistuu vielä zoom-luennolle ja minä odottelen hikistä iltaa. Sillä kun aika on, me lähdemme Pete Parkkosen keikalle. Oi joi, voin kertoa, että kaveri on aika hmmmmmmm... hot! Mutta ei siitä sen enempää :D

* * *

Nopeasti meni tämä viikko. Sää on ollut ihmeellisen lämmin eikä ole kovin satanutkaan -paitsi Pete Parkkonen ;-). Kaupunki on kaunis, Stoccan jouluikkunan edessä keikkuu pieniä lapsia ihmettelemässä satumaailmaa. Minä mietin joko voisin tuoda joulukuusen kotiin...