Marraskuun selätys - tippuvat istuimet ja muita höpötyksiä

marraskuun kahdestoista

Veikö eilinen Pete Parkkosen keikka voimat vai mitä, mutta tänään en tee paljoakaan. Palautan OddMollyn housut postiin, käyn kävelyllä ja katson korealaisen elokuvan: Nainen joka juoksi karkuun.

marraskuun kolmastoista

On aurinkoinen ja kaunis päivä. Käydään ajelulla ja yritetään käydä kävelylläkin. Aamiaisen rajun nestetankkauksen vuoksi minulle kuitenkin iskee niin kova pissahätä, että joudutaan keskeyttämään hyvin alkanut kävely. 

Tänään kotileffana on hieno ranskalainen Nuoren naisen muotokuva. Elokuvan tilannekuvat ovat itsessään kuin maalauksia. Todella kaunis ja herkkä elokuva. Suosittelen. 

Elokuva on nähtävissä telkkarista perjantaina 18.11. klo 20 Teemalta tai kuten tuo korealainenkin leffa YleAreenasta. 

marraskuun neljästoista

Lekurikäynti. Tuntuu siltä, että lääkärin vaihto on onnistunut. Minulla on olo, että tulen kuulluksi. 

Illalla lähdetään keskustaan viettämään iltaa siipan veljen perheen ja meidän nuorenmiehen kanssa. Aika hurahtaa todella nopeasti kun syödään ja rupatellaan. Nautin illasta ja tunnen, että näen aivan liian harvoin näitä itselle tärkeitä ihmisiä. No, sanon samantien itselleni, olenko ollut itse aktiivinen? Niin olenko tosiaankaan? Että ihan voin peiliin katsoa tässäkin asiassa. Mutta marinat sikseen. Meillä on kiva ilta ja onneksi joulu on kohta tulossa ja silloin meillä kaikilla on enemmän vapaata aikaa olla yhdessä. 

marraskuun viidestoista

Kotiin on tullut tiedote asukkaille. Vinkkejä energian ja kustannusten säästämiseen. Esimerkiksi tällainen: Ilmoita välittömästi kiinteistöhuoltoon tippuvista/vuotavista hanoista ja wc-istuimista. 

Että mitä! En tiennyt tuollaisen olevan mahdollista. Toivon todella, etten koskaan jää tippuvan wc-istuimen alle!!

Illalla menen taas kerran viimeisenä noutopäivänä kirjaston varaushyllylle. Paikanpäällä kuulen erikoisia ääniä ja kurkistan syvemmälle saliin. Mitä ihmettä!

Tänne on tullut Helsingin kaupunginorkesterin käyrätorvikvartetti. 

Kuuntelen puolisen tuntia ihania töräytyksiä ja pöräytyksiä. Mietin miten sopivalta tuntuukaan kuunnella kirjastossa huumaavan kovalta käyrätorvipuhallettua Mozartin Ave verumia. Ennen täällä sai ainoastaan kuiskailla ja sitäkin vain hiljaa. Kaikenlainen hihittely ja älämölö oli ehdottomasti kielletty. Onneksi nykyään puhaltaminen on sallittua.

marraskuun kuudestoista

Huomaan aamulla, että keskustan talojen katolla on ohut valkoinen lumipeite. Huomaan myös, että alan pehmentyä ja palata omaksi itsekseni. Enää ei purista päästä ja rinta-alasta niin paljoa. 

Illalla on todella kiva sää, tähdet loistavat kirkkaalta taivaalta. Soitetaan nuorelle miehelle ja sovitaan milloin ehdittäisiin mennä isovanhempien luokse käymään.

marraskuun seitsemästoista

Sataa lunta. Todella vähän, mutta sataa kuitenkin. Kuulen säätiedotuksesta että sunnuntaina etelään pitäisi tulla enemmänkin lunta. Jään innolla odottamaan. 

Soitan äidille sopiiko meidän kyläilysuunnitelmat heille. Äiti on parhaillaan jakamassa sukkalankaa kateen osaan. Hän on jo tehnyt polvisukat valmiiksi ja nyt hän valmistautuu toisten tekoon. Ostin molempiin langat Joensuun Taitokorttelin Kuitukeijusta, kun siellä käydessä oli mahdollisuus saada kestävää puuvillaista sukkalankaa. Tuo Joensuun Taitokortteli on muuten ihana paikka. 

Illalla mies lähtee ystävien kanssa kuuntelemaan Jacques Brel -tulkintoja. Minua se ei huvita ollenkaan, ei kun asiaa ehdoteltiin eikä nyt. Minä olen brellini kuunnellut. 

Vietän rauhallisen koti-illan ja valmistaudun huomiseen lomapäivään.

* * *

Viikko meni hurahtaen. Sää on muuttunut kirpeämmäksi. Välillä kaupungilla on tuullut niin, että on pitänyt pitää kaksin käsin hupusta kiinni. Lisäksi olen vihdoin saamassa jotkin terveysasiat paremmalle tolalle.