Marraskuun selätys - murhia ja uhkapeliä

No niin! On taas aika marraskuun selätyksen, jonka nappasin mukaani jokunen vuosi sitten SusuPetalilta. Koska en kykene postaamaan päivittäin, niin kokoan muutaman päivän yhteen.

Näillä keinoin keikun marraskuun mukana tänä vuonna, tulipa sitten tihku- tai tähtisadetta :D

Marraskuun ensimmäinen

Tajusin eilen, että kirjaston kirja pitää palauttaa tänään ja lukemattomia sivuja oli jäljellä parisen sataa! Illalla luin silmät sikkuralla ja tänään jatkan töiden jälkeen. Kirjan kannet suljettuani olen tyytyväinen. Mainio teos tämä Richard Osmanin: Mies joka kuoli kahdesti. Kirja on jatkumo kaverin hauskan kepeään Torstain murhakerhoon. 

Kirjastossa nappaan varaushyllystä itselleni lukemiseksi Säkenöivät ja oikukkaat: Suomen kultakauden naisia. 

Avaan kirjan sängyssä makoillen eikä mene kauaa, kun totean vieressä olevalle siipalle: 

Tiedätkö, 1880-luvun aikoihin älykäs, säkenöivä ja tahtova nainen sai helposti oikukkaan ja hysteerisen naisen maineen. Ja hysterian juurisyiksi todettiin haluaminen, eli kunnianhimo, noussut itsetunto ja itselliset pyrkimykset. 

Mä luulen, että mä tarvitsen juuri tuota! Mitäs siihen sanot? Siippa ei sano mitään, katsoo vain lempeästi takaisin. Se tietää, että haluan olla oikeassa ja onnellinen, hehee. Jatkan lukemista hetken ajan, pistän sitten silmälaput silmille, käännyn miehen suuntaan, törrötän suppusuun ja supisen samalla: Musta tulee säkenöivä ja oikukas ja ehkä myös hysteerinen! 

Kuuluu smack. Minut ja sanomani on sinetöity suudelmalla :D

Marraskuun toinen

Toimistopäivä. Lounastan työkaverin kanssa ja olen suorastaan häkeltynyt, kuinka luontaisen vilpittömmästi hän iloitsee tulevasta opiskelustani ja työvapaasta. On todella mukava tuntea toisen tuki.

Ennen töistä lähtöä kuuntelen luentoa kuinka rockata linkedinissä. Odotukseni eivät täyty, sillä todellakin, uskoin saavani otsikon mukaista rock'n'rollia, mutta tunnen saaneeni iskelmää. Noh, asiaa enempää märehtimättä lähden kaupungille, sillä nyt pitäisi saada marraskuun kekkereihin jokin hyvin istuva vaate. Tehtävä tuntuu vaikealta, koska hyvin istuvan vaatteen pitäisi myös olla kaunis. Tunnen, että tässä vartalossa se ei enää ole mahdollista, mutta annan ihmeelle mahdollisuuden.

Kannan sovituskoppiin henkareita vermeineen ja lopulta tulen aika toiveikkaana kotiin. Loppuviikosta kokeilen asukokonaisuuden sopivuuden ja sitten päätän onko ostokseni täydellinen vai ei. Onneksi huonot ja vain-melkein-hyvät vaihtoehtot voi palauttaa parin viikon aikana. 

Iltakävelyllä jutellaan miehen kanssa ilosta toisen puolesta. Todetaan, että molemmilla olisi parannettavaa siinä, että kokemansa ilon kertoo ääneen sille, jota asia koskee. Mietin samalla, että huomenna kiitän työkaveriani hänen tuestaan. Kai kaikki kehut on hyvä sanoa ääneen asianosaiselle. 

Marraskuun kolmas

Työpäivä menee lähes kokonaan teams-palavereissa. Viimeisessä kokouksessa käydään läpi miten viikko on mennyt tähän asti. 

Torstai on toivoa täynnä, vai miten sen piti oikein mennä. Meillä joka tapauksessa huumori ottaa lopulta vallan, kun yksi jos toinen pohtii työsarkaansa. Kierroksen jälkeen pomo toteaa, että olis kiva jos kukaan ei eurojackpottaisi tällä viikolla, sillä hän ei haluaisi luopua meistä kenestäkään. Minä taas ehdotan, että mitäs jos tehdään kimppaveikkaus ja pistetään kaikki yhdessä elämä risaiseksi. 

Yksi toteaa, että 120 milliä jaettuna meille ei ehkä riitä hänen talosuunnitelmaansa ;-) johon vastaan, että mulle riittää 200 tonnia ja voin antaa loput sitä tarvitsevalle. En ehdi sanoa lausetta kunnolla loppuun, kun toinen huudahtaa, että "mulle! mä otan sun loppuosuuden", johon se ensimmäinen, että "varis ei ehdi raakkua, kun sä olet jo ehtinyt viedä sen leipäpalan". Herja (lempeä sellainen) lentää ja saa minutkin hyvälle tuulelle. En muista milloin tämä porukka olisi nauranut niin paljon kuin tänään. 

Töiden jälkeen juon kupin kahvia ja syön viikonloppuna leipomiamme korvapuusteja. Pulla on täydellinen, varmaankin sen vuoksi, että mies laittoi sokerit ja kanelit ja molempia oli riittävän paljon.

Illalla katsomme yhdessä hauskan ranskalaisleffan Cesar ja Rosalie. Elokuva on nähtävissä YleAreenassa 19.11. asti.

Marraskuun neljäs

Olen lomalla tämän päivän. Tarve on ollut valtava, mutta sopivaa ajankohtaa on ollut vaikea löytää. Aikaisin aamulla mies lähtee kävelylle. Koska minua ei hotsita ulkoilu, laitan meille aamiaisen valmiiksi. Kun omenamehut, granolajugurttihässäkät ja muut on syöty minä istahdan lattialle katsomaan eilisillan bigbrother-koosteen. Sitten tekee mieli kirkastaa ulkoinen ilme. Eli nyt istun tässä koneella väriaineet hiuksissa ja mietin, että menisinkö elokuviin. Menen tai en, niin jokatapauksessa, tänään teen vain sellaisia asioita, joita oikeasti haluan. 

Jaa, mitä mieltä olet? Olen viimeksi lotonnut ehkä vuosi sitten. Silloin ei tärpännyt. Kannattaisiko tänään laittaa uhkapeli vetämään?

Ihanaa viikonloppua sinulle! Ja jos laitat osuutesi sattumusten vedonlyöntiin, niin onnea sinullekin ♥