istun ja luen kirjaa.
Sivu toisensa jälkeen kääntyy,
hiljaa ja sujuvasti,
itsestään ja ajattelematta...
Tunnen kivun ja tuskan.
Imen himon ja hehkun.
Elän aikaa vuosisatojen takaisen miehen kirjoituksissa. Niin kaukana tästä maailmasta, että hätkähdän kun yhtäkkiä kuuluu:
HaHaa!
Mies kädessään keltakantinen kirja naurahti ääneen. Hän sulkee kirjan, kävelee poispäin ja nauraa vielä toistamiseen: HaHaa =)
Iloinen keltainen kirja. Ja iloinen mies. Hyvät yhdessä.
Huomaan olleeni täällä pitkään. Kuulen kahvilan äänet takanani ylempänä. Kuulen kupin äänen kun se lasketaan lautaselle, lusikan kilahduksia, pientä rupattelun sorinaa, ääniä ilman sanoja. Tajuan olevani nälkäinen.
Himo. Sitä on monenlaista. Ja nyt tunnen vetoa siihen toisenlaiseen ;-)
Pakko saada ruokaa!
Sinä hävytön;-)
VastaaPoistaTuo kuva on muuten tajuttoman hyvä.
Nyt olet sitten sen huomannut signeerata kauniisti.
Sulla on mitä ilmeisemmin myös kirjallista lahjakkuutta ja vilkasta mielikuvituksen lentoa.
Mukavaa viikonloppua, Gitta!
Leena; minäkin ;-)
VastaaPoistasiellä kirjakaupassa sinun vaikutuksestasi istuskelin. Kyllä kirjakaupoissa pitäisi aina olla isot tuolit, joihin voi vaipua ihailemaan kirjoja ja niiden sisältöjä.
Kiitos ja oIkein ihanaa viikonloppua sullekin =)
Taisi olla Prahassa,missä osuin kirjakauppaan, missä oli lukuisia nojatuoleja. Ihmisiä istuksi ja luki ja selaili.. Siellä oli myös kahvila. Löytyykö Hgistäkin tällainen kirjakauppa..
VastaaPoistaRosa; keskustan Akateemisessa on Cafe Aalto 2. kerroksessa, sieltä saa kaikkea hyvää ja tunnelma on aina ihana. Nojatuoleja löytyy vähän sieltä sun täältä, mutta ehkä hiukan liian vähän ;-)
VastaaPoistaEhkä helpompi on löytää kahvila, jossa olisi kirjoja luettavana (no ehkä vielä vain lehtiä), mutta toivottavasti molempia tulee enemmän =)
Jukka; =)
Voi persse kirjoitin tähän kauheen esseen ja se hävis. Anyway Kampin suomalaiseen kirjakauppan tehty remppa ja siellä on kanssa nojatuolit ja olikohan sohvakin. Nurkkaan tehty vielä pieni kaffila varsin viihtyisää mutta mie en osaa keskittyä julkisella paikalla, liikaa virikkeitä. Sulla taitaa olla hyvä keskittymiskyky.
VastaaPoistaKiva tulla aina takas vaikka oisin tarvinnut toisen viikon jotta olis päässyt kuvaamiseen kunnolla kiinni. Se meidän majapaikka oli hiton kylmä. Osaat varmaa kuvitella vanhaa kivitaloa terracottalattioilla eikä lämmitystä, se kostea kylmyys menee luihin asti. Suosittelen joskus meneen autolla ajeleen sinne landelle ja yöpymistä siellä. Siellä sielu lepää eikä ole turisteja ,ainakaan ennen toukokuuta.
Henrietta; kiitos vinkistä, pitää käydä tsekkaamassa tuo Kampin Suomalainen =)
VastaaPoistaToivottavasti sulla oli lämpimät villasukat mukana reissussa. Terracottalattia kuullostaa niin ihanalta, että heti tulee kaukokaipuu. Huhti-toukokuu olisi musta parasta matkailuaikaa, mutta vielä menee jonkin aikaa, ennenkuin voin siirtyä takas vanhoihin matkustusaikoihin. Valokuvasi oli todella upea, odotan lisää =D