Antaisinko oman tumman värin voittaa tämän ainaisen blondivärjäyksen? kysyi ystävämme synttäriretkellä Luukissa. Me muut olimme tummatukkaisia, joten heti kuului lause: Vaaleaveriköt pääsevät taivaaseen, tummaveriköt ihan minne vaan =)
Jaa, olisiko kaikki kiinni siitä, millaiset hiusvärit on valinnut päähänsä?
Tässä tapauksessa olen siis onnellinen tummasta nupistani. Jos sen avulla saan minkä haluan ja vielä hyvällä fiiliksellä, niin antaa tulla vaan ;-)
Toisaalta, kerran näin ohjelman, jossa aito blondi värjäsi hiuksensa tummiksi ja katsoi miten muut suhtautuivat häneen. Brunettena hänet otettiin vakavammin, eikä hänen oletettu olevan "tyhjäpäinen". Hän sai olla enemmän rauhassa ravintolassa ja hänen mielipidettään kuunneltiin enemmän kuin aiemmin. Mitä ihmettä?
Vastaavasti tummatukkainen nainen värjättiin blondiksi. Häneen kuulema suhtauduttiin rennommin ja hänen kanssaan naureskeltiin paljon enemmän. Häneen tultiin tutustumaan helpommin, mutta hänen puheitaan ei otettu yhtä vakavasti kuin ennen.
Ettäkö ihan oikeasti hiustenväri saa miehet suhtautumaan naiseen erilailla, pitämään vaaleaa iloluonteisempana? Miten tämä nyt toimii sen kanssa, että vielä jokin aika sitten tv:ssä naisurheilutoimittajan piti olla mieluummin blondi? En tajuu.
Molemmat naiset muuten ajattelivat pitää hiukan pidempään uutta hiusväriään. Kenties suhtautuminen omaan itseen jollain tapaa muuttui. Tai ehkä heitä kiehtoi toisten uudenlainen suhtautuminen. Ainakin nämä naiset saivat olla vähän aikaa pois tavallisesta "roolistaan".
Ota nyt sitten selvä, pitäisikö olla tummatukkainen ja saada vanhan sananlaskun mukaan kaikki hauska (ja kenties tuhmakin ;-) bonuksena). Vai olla blondi ja päästä taivaaseen?
Tai olla blondi ja saada miesten sympatiat ja iloisen ihmisen luokitus vai olla tummatukkainen ja saada vakavemmin otettavan ihmisen maine?
Paras valita juuri itselle sopivin uskomus. Kunhan uskomus tuo olon joka on hyvä, jollei suorastaan ylitsepursuavan innokas =D
Jaa, olisiko kaikki kiinni siitä, millaiset hiusvärit on valinnut päähänsä?
Tässä tapauksessa olen siis onnellinen tummasta nupistani. Jos sen avulla saan minkä haluan ja vielä hyvällä fiiliksellä, niin antaa tulla vaan ;-)
Toisaalta, kerran näin ohjelman, jossa aito blondi värjäsi hiuksensa tummiksi ja katsoi miten muut suhtautuivat häneen. Brunettena hänet otettiin vakavammin, eikä hänen oletettu olevan "tyhjäpäinen". Hän sai olla enemmän rauhassa ravintolassa ja hänen mielipidettään kuunneltiin enemmän kuin aiemmin. Mitä ihmettä?Vastaavasti tummatukkainen nainen värjättiin blondiksi. Häneen kuulema suhtauduttiin rennommin ja hänen kanssaan naureskeltiin paljon enemmän. Häneen tultiin tutustumaan helpommin, mutta hänen puheitaan ei otettu yhtä vakavasti kuin ennen.
Ettäkö ihan oikeasti hiustenväri saa miehet suhtautumaan naiseen erilailla, pitämään vaaleaa iloluonteisempana? Miten tämä nyt toimii sen kanssa, että vielä jokin aika sitten tv:ssä naisurheilutoimittajan piti olla mieluummin blondi? En tajuu.
Molemmat naiset muuten ajattelivat pitää hiukan pidempään uutta hiusväriään. Kenties suhtautuminen omaan itseen jollain tapaa muuttui. Tai ehkä heitä kiehtoi toisten uudenlainen suhtautuminen. Ainakin nämä naiset saivat olla vähän aikaa pois tavallisesta "roolistaan".Ota nyt sitten selvä, pitäisikö olla tummatukkainen ja saada vanhan sananlaskun mukaan kaikki hauska (ja kenties tuhmakin ;-) bonuksena). Vai olla blondi ja päästä taivaaseen?
Tai olla blondi ja saada miesten sympatiat ja iloisen ihmisen luokitus vai olla tummatukkainen ja saada vakavemmin otettavan ihmisen maine?
Paras valita juuri itselle sopivin uskomus. Kunhan uskomus tuo olon joka on hyvä, jollei suorastaan ylitsepursuavan innokas =D
Samaa mieltä t. punatukkainen ;)
VastaaPoistaElisa; ainiin, eikös punatukkaisilla ollut KAIKKEIN riemukkainta =D
VastaaPoista... entäs me "piiloblondit", oikeasti brunetit? ;)
VastaaPoistaMarjo; aina vaan paranee ;-) Tämähän on loputon ilon lähde =D
VastaaPoistaEn voi sanoa et olen blondi vaan haalakka nykyään mutta musta on ihana vetää välillä tuntemattomien kanssa höpsöroolia varsinkin jossain rautakaupassa. Palvelu on ihan eriluokkaa kun menet tiskille selittään tosiblondina et kauhee ko en tajuu ja pitäis saada, autatko. Joka ikinen mutteri ja väännin löytyy säälivän katseen kans nopeasti mutta ei haittaa homma hoitu ja olen jo kassalla. Minusta on ihanaa myös olla iloinen ja töissä olen varsinainen jutunvääntäjä mutta tarpeen tullen myös uskottava:)
VastaaPoistaHenrietta; kaikki keinot on joskus sallittuja =)
VastaaPoista