Kipu on perseestä.Mutta kipu on.
Se on vetänyt mua viikon vinoon ja saanut jo otteen mielestäni.
Ja jos annan mielelleni vallan, se ampaisee lennokkaaseen pyörteeseen. Se sekoittaa mut, pelottelee vielä pienemmäksi, saa lihakseni kireäksi ja naamani ruttuun.
Huomaan jo menneeni niin pitkälle, että valitan ja nurisen. Nurisen töissä ja kiukuttelen kotona.
Mutta huomaan nyt myös olleeni tätä ennen pidemmän aikaa kunnossa, koska tämä kipu saa nyt niskaotteen minusta. Ennen kun kipu oli koko ajan läsnä, mutta opin irrottamaan sen identiteetistäni.
Muista nainen siis: En ole kipu. En piru vie ole kipu. Olen nainen, jolla on kipeitä kohtia, mutta myös terveitä.
Jos rakastaisin koko kroppaani kuin rakkaintani.
Hengittäisin puhdasta ilmaa sisään
ja puhaltaisin vanhan hengen pois.
Jos kuuntelisin vain sitä mikä toimii.
Veisin mieleni sinne, missä sillä on jotain muuta mietittävää.
Toivo elää huomisessa.
Taikasormi ottaa minut käsittelyynsä.
Olkoon se uusi alku!
... tsemppiä ja aurinkoa, Birgitta!
VastaaPoistaMarjo; kiitos!
VastaaPoistaTaikasormet ovat siunaus. Minäkin tiedän yhden sellaisen ihmeidentekijän. Voimia.
VastaaPoistaJukka; eikö olekin hienoa, että joillain on sellainen lahja, että osaavat auttaa ja parantaa toisia. Olen nyt käsitelty ja teipattu ja jatkoa tulee ensiviikolla. Teen täällä välillä sellaisia johtopäätöksiä, ettei töitä pitäisi tehdä... mutta toimettomuuskaan ei ole kropalle hyväksi. Kultainen keskitie, missä se lienee onkaan ;-)
VastaaPoistaHieno maalaus tässä postauksessa. Meneekö selkä vinoon vai mikä kieretää. En tiedä uskallanko sanoa ääneen ettei salama iske ja rankaise mutta luulen että iskias on helpottamassa otettaan minusta. Koeta jaksaa.
VastaaPoistaHenrietta; yläkroppa vetää lihakset kramppiin ja sit hermot jää puristuksiin, pää ei välillä kääntynyt vasemmalle, mur mur... Nyt onneks on jo helpompaa ja huomenna pääsen taas fyssarille käsittelyyn =) Iskias on ikävä juttu, uskotaan että ollaan (tai tullaan) aina vaan terveemmiksi.
VastaaPoista