Seurauksia odotellessa

Kriik, kriik, kriik...
Ei siinä mitään, että keho kramppaa ja mieli äksyilee...

Kaikenlaisia keinoja mielen rauhoittamiseen olen koettanut käyttää. Tehokkain tuntuu olevan tästä maailmasta poistuminen. Kiitollisena olen hautautunut brittiläiseen maalaiskylään ja sen rapistuvaan kartanoon.

Sarah Watersin Vieras Kartanossa -kirjasta on todella vaikeaa päästää irti. Se naulitsee mukaansa talon kosteisiin seiniin ja hämyisiin tunnelmiin. En ole vielä päässyt tarinan loppuun. Enkä edelleenkään ole selvillä mistä ihmeestä on kyse ja juuri se tässä kirjassa onkin hienointa. Tarinan salaperäisyys ja arvaamattomuus.

Ja mikä sattuma toi tämän kirjan käsiini. Viikko sitten poistuessani kirjakaupasta näin kirjan kannen ja ihastuin siihen. Pelkkä kansi houkutteli ostamaan teoksen. Kotona sitten ensin vain ihailin kuvaa ja loppuviikosta avasin ensimmäisen sivun...

Pohdin vieläkin katsoisinko lätkämatsin viimeisen erän -ja juhlisin Suomen voittoa. Mulla on sellainen fiilis, että MM-lätkävoitto on tulossa tällä kertaa meille. Mutta ehkä kuitenkin otan tuon kirjan kainalooni, hipsin sänkyyn ja luen viimeiset sata sivua.

Ja huomenna selvitän sen asian, joka mieltäni on painanut perjantaista asti.

Nyt täytyy luottaa ystävän lauseeseen, joka on tarkoitettu juuri tällaisiin fiiliksiin: Tästä ei voi seurata muuta kuin hyvää!