Marraskuun selätys - murrunko vai olenko kuitenkin leijona

Marraskuun yhdeksäs

Päivä menee levätessä. Parhaimpana hetkenä käyn parvekkeella ja nostan aurinkokennovalaisimet pois ja laitan kaiteelle pimeänajan ledivalot. Iloinen Jack näkee viimeiset silmäyksensä kun laitan hänet pilkkeeksi ja vien kompostiin. 

Illalla siippa kysyy tehdäänkö sanaristikkoa. Mietin miksei mökkiharrastusta voisi tehdä kotonakin, joten suostun. Otamme reteästi kuulakärkikynän esiin ja istumme kylki kyljessä. Ensimmäinen kulmaus syntyy hetkessä. Oikea yläkulma ei aukene, joten siirrymme vasemmalle. Lopuksi palaamme takaisin koilliseen ja kampitamme senkin. Saldoksi saamme täyden ristikon, kolmella korjatulla kirjaimella, joista yksi on ajatusvirhe kirjoittaessa. Katsomme mitä täydestä ristikosta voittaa ja olemme suunnattoman pettyneitä, kun tajuamme, ettei palkintoa ole luvassa. Että kyllä kehtaavat! 

Illalla minun pitää vaihtaa kirjaa tylsempään, koska piristyn mitä pidemmälle luen. Toinen kirja ei ole huono, mutta se hoitaa tehtävänsä ja kohta pääsen unten maille.

Marraskuun kymmenes

Soitan heti aamusta pomolle, sillä yksi tehtävä on hoidettava (mielellään jo eilen). Se kysyy olenko kunnossa? Totean, että aika, ehkä, joo. Aamupäivä meneekin hyvin, saan kaksi hommaa valmiiksi. Mutta iltapäivällä tunnen aivojeni kompuroimisen ja lopetan työt ajoissa. 

Mietin mikä olisi lempeintä lääkettä olotilaani. Menen lämpimään suihkuun, keitän itselleni kahvia ja paahdan hyvää kauraleipää. Päälle laitan omatekoista vadelma-chiahilloa ja sitten vain nautiskelen ja olen mitään tekemättä. Suosittelen testaamaan tuota hilloa, se on todella hyvää :D

Marraskuun yhdestoista

Luulen, että kello on jotain viisi aamulla. On säkkipimeää ja olen täysin hereillä. Makaan paikallani, aika kuluu, käännän kylkeä ja kohta toiselle. Mietin työasioita. "Ajattele nyt jotain muuta, kohta kello soi ja sitten voit aloittaa työpäivän", sanon itselleni. Tik,tak,tik,tak... nostan päätä ja silmämaskia. Kello on  kaksi yöllä. No niin, totean hiljaa. Teen kehomeditaation, pyöritän mielessä työkuvioita, teen anteeksiantoharjoituksen, ajattelen edelleen töitä, ihan typeriä sellaisia. Lasken alaspäin numerosta 387 ja pääsen todella pitkälle kunnes huomaan miettiväni taas tyhjänpäiväisiä juttuja. Kurkistan kelloa ja se on reilusti yli kolme. 

Nousen ylös, laitan oven kiinni perässäni, etsin kuulokkeet ja alan katsoa sohvalla isoveljen koostetta. Välillä säikähdän kun mies hipsii vessaan. Kun BB loppuu, ei minua nukuta vieläkään. Päätän rikkoa marraskuun lupaukseni ja katson vanhoja tallenteita. Joskus viiden jälkeen menen takaisin sänkyyn ja aloitan rentoutuskeinot alusta. Jossain vaiheessa olen nukahtanut ja kun kello soi jään makaamaan kuin kuollut lahna paikalleni.

Saan päivällä äidiltä oudon viestin. Loukkaannun siitä vähän, vaikka kai minun pitäisi olla aikuinen ja antaa heidän pitää omituiset ajatuksensa, jos niin haluavat. Mietin päivän aikana moneen otteeseen ruotsalaisen munkin mantraa "Saatan olla väärässä" ja saan lopputulemakseni, että turha kai minun on vängätä toisten tahtoa vastaan, vaikka lopputulos tuntuu, niin, se tuntuu surulliseltakin.

Illalla käyn pitkällä kävelylenkillä, sillä arvelen edellisyön valvomistaudin johtuneen liian vähästä ulkoilusta. 

Marraskuun kahdestoista

Kiitän aamulla hyvin nukuttua yötä ja sitä, että tänään on perjantai. Viikko on ollut jotenkin takkuinen sairasteluineen ja muineen. 

Kuvittelemme olevamme ovelia lähtiessämme ajoissa ruokakauppaan, mutta moni muukin on ajatellut samoin. Iso kauppa on täynnä porukkaa ja ostoskärryjä. Olen väsynyt ja onnellinen, kun pääsen kaupasta pois ja vihdoin kotiin. 

Jos meillä olisi sauna, niin menisin nyt sinne ja tulisin ehkä huomenna pois, ruttuisena kuin rusina, mutta lämpimänä, avokätisenä ja rauhoittuneena. Sellaisena kuin me leijonat olemme ;-)

Viikonloppu on käsillä, joten oikein mukavaa sellaista sinulle ♥